Artun, Tikun ja Muskan kesälomaviikko + viikon koirakuva

Tähän alkuun tahdottiin laittaa yks kuva viime keväältä, kun mä olin vielä aika pieni. Olin mamin kans töissä, ja yhtäkkiä se lähtiki ulos ovesta ja jätti mut sinne niiden toisten työihmisten kanssa. Ne on kaikki mulle tosi kivoja, mut mä rupesin itkemää. En tykänny koko siitä puolesta tunnista ollenkaa, minkä mami oli jossain ihmeen asioilla käymäs. Odotin ulko-ovella, ja ripustauduin mamman jalkoihin heti, kun se tuli takas!

Niin koville se otti, että kun mamma laitto kassin lattialle ja istu työpöydän viereen, mä lösähdin sen kassille ja rupesin nukkumaan. Olin ihan uupunu... mut olin siis aika pieni sillon vielä, nyt mä jaksan valvoo kuinka paljon vaan, enkä rupee itkemään ku ihan harvoin.

Tää muisto tuli kai meille mieleen sen takia, kun tässä postauksessa on muutenki kauheesti kasseja ja matkustamista. Mut yhdessä onneks, eikä mua jätetty mihinkään hoitoon, vaikka sekin on kyl ihan kivaa, jos ei liian pitkäks aikaa tartte jäädä.

Yhtenä päivänä kesällä mami otti esille hirveesti kasseja... Muutaman tunnin kummallisen touhuilun ja tavaroiden kanniskelun jälkeen se laitto mun petin auton takapenkille ja sit mentiin!

Yötä oltiin jossain Pietarsaaressa. Huomasin siellä vaan vimmatusti hyttysiä, ja mun selkä oli paukamilla ja häntäki ihan muhkurainen illalla kun mentiin nukkumaan, mut ei mua kutittanu kauheesti. Emäntä yritti nukkua, mut oli kuulemma vaan kääntyilly kurjalla patjalla ja kuunnellu mun unihengitystä :D

Aamulla piti nousta ennen ku olin heränny kunnolla. Taas hyttysten sekaan pissalle, ja sit jäin vähäks aikaa YKSIN siihen kummalliseen pieneen mökkiin. Mami kävi kai jossain vessassa, mut en ymmärtäny miks, kun kotona se käy sisällä, meillä on yks pieni huone ihan sitä varten...

Mut sit jatkettiin matkaa, kaikki pussit ja kassit kannettiin taas autoon ja etuikkunaan laitettiin sama kummitus möykkäämään ku alkumatkasta. Jotain erkanemiskaistoja se yritti mammalle selittää, eikä pahemmin eksyttykään, ainaki mun nenä sanois niin.

Iltapäivällä olin jo ihan kyllästyny, kun yritin torkkua että aika menis nopeemmin, ku jotain kivaa oli selvästi tulossa. Mamma ei oikein käsittäny, kun mä en menny kunnolla koisimaan, vaan pidin päätä urhoollisesti pystyssä, silmät puoliummessa ja nenä välillä meinas ottaa penkkiin kii. Mut olin aika hyvä valvomaan aina kun se etuikkunakummitus rääkäsi tai määkäsi, joittenki tolppien kohdalla tuli pahimmat äänet, mut ei sitä laitettu hiljaseks tai eiks mami sit uskaltanu matkustaa ilman sitä kummitusta, en tiä vaan.

Yhden levähdysalueen jälkeen mamiki virkos sen ohjausratin takana ja rupes höpötteleen mulle jotain koirista. Mua nukutti, enkä käsittäny mitä se nyt yhtäkkiä alko bamlaa (ton oon oppinu mun hesalaiselta ehkä toisiks parhaalta ihmiskamulta) ku yleensä se autossa vaan istuu ja hiukan liikuttaa käsiä ja jotain pientä puuta, joka kasvaa auton lattiasta.

Hetken päästä mun nenään tuli aavistus, ja sit mä näinki samalla kun pysähdyttii, että oltiin tultu johonki paikkaan, missä mua vastaan tuli ainaki neljä ihmistä ja kaks koiraa... Vähän kyl pelotti, et jos niitä koiria oliski tullu sen talon sisältä viel lisää, mut ei onneks. Se toinen ei antanu mun kunnolla ees haistella (eikä muuten koko viikon aikana sit antanu mitään muuta ku pikkusen haistella) mut se toinen oli pienempi ja vissiin vähän pentu kans viel, vaikka paljo mua suurempi. Sen kanssa me alettiin aika pian leikkiin, ja sitä me tehtiin melkein koko viikko.

Toisessa kuvassa leikitään muun muassa niitten koirien kuivamuonavaraston edessä. Mä en saanu yhtään kuivamuonaa, vaik kerran kerkesin muutaman raksun napata, ku juoksin niitten kupille. Mut mamma on kauheen tarkkanäkönen (kai siks kun sillä on silmillä aina semmoset ikkunat, ja näyttäs et niillä näkee hyvin kaikkee mitä mä puuhaan) ja se otti mut aina pois toisten kupilta. Mut sillon olin kyl aina polleeta, ku mami laitto mulle sapuskat ja ne isot koirat istu kielet valuen, mut ei saanu yhtään MUN kupista. Mulla oli kai joku ruokakokeilu, vissiin et kuinka paljon mäykky voi syödä riisiä ja kalaa ja riisiä ja kalaa (ja tietty tylsiä vitamiineja kans) ennen ku se alkaa kasvattaa suomuja ja puhua kiinaa. Sit mun tassuja rasvailtiin iltaisin jollain ihme tökötillä, josta en tykänny, mut mamin sylissä on niin kiva olla, että lekottelin ihan hiljaa selällään koko ajan ja tuhistin vaan nenällä pikkusen. Sit kun rasvat oli paikoillaan, mä rupesin vähäks aikaa riehumaan ja sit taas nukuttii.

Onneks osattiin sieltäki reissusta lopulta kotiin. Koko päivä oltii taas autossa, ja välillä noustiin lenkille. Mä en olis tullu takas autoon ollenkaa, mut yhdel paikkakunnalla sainki olla kauan ulkona, ku tavattii mamman työkaveri! Sen lapsi oli mukana, oon usein ollu niillä kyläs, ja oli kyl kivaa nähdä kesken tylsän automatkan.

Nyt on oltu kotona taas aika kauan, tosi monta yötä. Mut mä luulen, että pääsen taas kohta reissuun, mua on ainaki pyydetty jo ihan joka paikkaan, ympäri Suomee. Mut reissut on siitä hankalii, kun niillä menee aina hukkaan jotaki, niinku viimeks meni mun ehkä kaikkein paras luu. Se oli varmaan mun koirakaverin temppuja, mut mä kerron siitä ens kerralla, tai jos mami tahtoo laittaa tähän väliin jotain ihmisten juttuja, olkoon menneeks. Öitä vaan, tai oikeesti mä nukunki jo, mut mami aina kirjottaa mun puolesta loppuun jos mä nukahdan.

("Ihmisten" juttuina voin siis kertoa, että Arttu söi yhdessä hoitopaikassa palasiksi yhden ison kengän, katkoi oman kaulapantansa ja talutushihnansa ja söi reijän oman kassinsa kulmaan. Että ehkäpä yhä vähän Isompanakin Koirana joskus tulee ikävä...)