lauantai 2. tammikuuta 2010

Lepoa ja lunta

Pieni on kaunista, lumitoppausten sisällä.

Lepäily lomalla on terveellistä, yhteisen fleecepeiton alla :)

5 kommenttia:

  1. Artullahan on sikeet menossa.Hihii , valkuaiset ihan näkyy.Tuus katoo meitäkin mamman blogiin kun me koisataan systerin kanssa kylkimyyryä.
    Kusti ja Roosa

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia! Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minuakin pisti hymyilyttämään tuo kuva kun silmät ovat kiinni, mutta valkuaiset pilkistää :) Meillä Tyyne nukkuu joskus juuri tuolla tavoin, että nukkuu kyllä, mutta silmän valkoiset pilkistää luomien takaa :)

    Minulla on uusi blogi pystyss - en muista oletko jo käynyt siellä jotain sanomassa, eli mahdatko olla jo huomannut asian. Mutta jokatapauksessa uusi blogi ja hmm.. vanhat jutut :)

    VastaaPoista
  4. Löysinpä sitten teidätkin. Hyvää uutta vuotta!
    Meidän Ossilla (karkkari 6 v) on ihan samassa kohdassa arviolta samankokoinen valkoinen laikku kuin Artulla. Kasvattaja sanoi silloin aikoinaan että saattaa heikentää näyttelytuloksia. No me emme ole ikinä Ossia vieneetkään näyttelyyn vaikka todennäköisesti se saattaisi joitain tuomareita miellyttää. Se on hurjan lihaksikas kun se on pienestä pitäen täällä Kirkkonummella tarponut mäkisiä lenkkejä. Sulla on kivoja kuvia kamerasta huolimatta. Jään varmasti seurailemaan teitäkin. Noista luista niin niihin ainakin meidän Ossin vatsa on tottunut. Sillä on melkein aina iso rustoluun kiekko jyrsittävävänä vaikka nahkaluutkin kyllä menevät. Mutta oikea luu se on poikaa. Säännöstelee vähän sitä luun syöntimäärää niin se koira ei saa siitä niin paljoa irti sitä luuta. Ja isommasta luusta on vaikeampi jyrsiä...Olen kuullut että kaikki luut kannattaisi antaa raakoina niin se luun rakenne on sellainen että siitä ei irtoaisi niitä mahdollisia piikkejä. En sitten tiedä pitääkö tämä paikkansa. Ja pannassa tietenkin sian ja kananluut. Terveisin Ossi ja emäntä Kirkkonummelta.

    VastaaPoista
  5. Ossi, kiva kun emäntäsi löysi tännekin :)
    Täällä ollaan just tänään mietitty luuprojektia, ja yritetään nyt tuota vähitellen tottumista. Aluksi otetaan pieni määrä luumursketta (sitä kennelauton jauhelihaluumössöä) ruuan joukossa, viikon ajan. Sit aletaan taas järsiä oikeita rustoja, vartti päivässä, kunnes vatsa ei oireile ylimääräisillä yökakoilla. Kyllä ne luut on ehdottomia, tarvitaan nyt vaan hiukan kärsvällisyyttä ja säännöstelyä, ja siitähän Arttu ei pidä ollenkaan ;)
    Raakana syödään naudanluut ja suurin osa ruuastakin.
    Artun valkoinen merkki on oikeasti huutomerkin mallinen. Samoin kasvattaja sanoi, että heikentää ehkä näyttelytuloksia, mutta kun itseä ei huvita ollenkaan näyttelytouhu, ei ole tullut kokeiltua. Antaisin mielellään jonkun viedä Artun kokeeksi näyttelyyn, mutta täällä maalla on vaikea löytää innostuneita, edes hoitajia.
    Lumessa tarpominen on kasvattanut myös koiran papua, kesällä metsälenkit ja hiekassa ryntäily:)

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)