Resepti talven taitteeseen

Otetaan viimeisenä talvilauantaina koira, mielellään viikon verran sisätiloissa vanunut ja pitkästynyt. Sellainen yksilö on paras, joka on jo vähintään 3 kertaa kaatanut roskiin menossa olevan lehtipinon, valikoinut sieltä joka kerta pari lehteä silputtavaksi ympäri taloa. Koiran kannattaa olla hyvin levännyt (min. 20-22h / vrk...) ja kykenevä keksimään itselleen ohjelmaa tyhjästä, vaikka kuvittelemalla, että oven takana on rosvoja. Kaikin puolin siis KYPSÄ koira ;)

Otetaan koira, mieluummin useampi, muutama ulkoiluun orientoitunut ihminen, pakataan autoon eväitä viikoksi ja ajetaan kauas pois, ainakin muutama kilometri. Sulloudutaan ulos autosta keskellä ei-mitään, ripustetaan reput ja kassit kaikkien kädellisten kannettaviksi, pyydystetään viime hetkellä mäyräkoira ja puetaan sille kainaloita suojaava, umpihankihaalari ylle. Lähdetään kahlaamaan...

Jos käy hyvä tuuri, hangessa on jonkun aikanaan tekemät, lumisateen ja tuiskun täyttämät jäljet. Jos käy huono tuuri, jälkien tekijällä on ollut parimetriset sääret, jyrkästi ulospäin suuntautuvat jalkaterät sekä ilmeisesti jokin syy leveässä haara-asennossa kävelemiseen...

Kahlataan ja pysähdytään, pälyillään muka huolestuneina missä koirat menevät, kunnes oma hengitys tasaantuu. Kahlataan ja kompastutaan, astutaan sivuun ja vajotaan reiteen asti. Istutaan hankeen nauramaan, odotetaan porukan hännänhuippua, arvaillaan taas missä koirat menevät, vaikka Artun kirkas puku paljastaa sen kaukaa ryteikön takaa, kallioiselta mäeltä.

Perillä puretaan eväät mökin pöydälle, sytytetään puuhellaan tuli ja lähdetään jäälle auringonpaisteeseen. Ladataan aurinkokennoja kasvot kohti kirkkaan sinistä taivasta, silmät ummessa ja kuunnellaan hiljaista järveä ja metsää. Tunnetaan, kun paineet ja huolet alkavat sulaa. Nautitaan koirien villistä vapaudesta ja annetaan niiden kuljeskella omia teitään, kaislikossa, rantamökkien pihoissa ja keskellä järven jäistä selkää. Ollaan kiitollisia kun yksikään niistä ei lähde jahtaamaan yksinäistä hiihtäjää.

Mökissä lisätään puita hellaan, avataan eväspaketit ja syödään koko joukolla kaikkien eväitä. Grillattu makkara, pala juustoa, siivu paprikaa, lohko hedelmää... ja paksusta kirnupiimästä viikset. Jälkkäriksi kakkupala ja kahvia tai mehua.

Toisen jääkävelyn jälkeen mietitään, säästetäänkö jo voimia paluumatkan kahlaukseen. Koirat ovat roikkuneet toistensa niskoissa ja korvissa, kulkeneet kilometritolkulla jäällä ja rantojen paksussa lumessa, syöneet eväänsä ja silmillään ihmisten eväät, juoneet saunakauhasta vettä ja nukahtaneet lämpenevään mökkiin. On alkanut väsyttää ja aika lähteä kotiin.

Ensimmäisenä kesäsunnuntaina koira nukkuu. Ja nukkuu. Ja nukkuu. Se ei syö eikä ulkoile, ellei ihminen herätä sitä pakollisille toimilleen. Se tulee sohvalle heittäytyneen ihmisen kylkeen tiiviisti ja kuorsaa. Kun ihminen nousee, koira jää kuorsaamaan.
Ihmisen aloitteesta tehdyllä lenkillä koiralla on kiire. Kotiin nukkumaan :)