perjantai 28. helmikuuta 2014

Kierii itsensä kanssa...

Tuttavien ohjeella löysin koneeltani parikin ohjelmaa, joilla voi tallentaa ja muokata päivän tapahtumia, kun koira on yksin kotona. Niinpä tallentelin viikon varrella joka päivä Artun muistelmia yksinolosta ja eroahdistuksesta. Parina aamuna onnistuin kiireessä nappaamaan itsestäni vain valokuvan sillä tallennusohjelmalla, mutta yritän uskoa että noiden päivien ulvominen jäi todistamatta oman mielenrauhani vuoksi.

Näitä päivänäytöksiä on silti kone pullollaan. Kun selasin ulvotut kohtaukset läpi, vastaan tuli jotain tosi koomista. Tämä voi jollekin olla tuttua, mutta en ole koskaan osannut ajatella, että mäyräkoirassa on näin ristiriitaisia tunteita :) Sketsikohtaus kaiken harmillisen ulvahtelun keskellä nauratti ja rentoutti. Miten koira voi ulvoa ikävää ja kieriä selällään samaan aikaan... Kuvakulma on hankala, koska piti saada sekä sohva että ovi näkyviin.

Olkaa hyvä, päätähtenä itse Sir Arthúr:


(Ei sitä ulvontaa onneksi koko päiväksi riittänyt. Aamusta parin tunnin aikana koira vaelteli selvästi eniten, ulvoskeli välillä, mutta oli myös hiljaa. Iltapäivä oli jo rauhallisempi. Ja sietokyky kasvoi loppuviikkoa kohden huomattavasti!)

21 kommenttia:

  1. Voi Arttua, ikävä on ikävää. Selällään, kuin kohtalolleen antautunut, ikävää itkevä. Auttaisiko, jos jätät kasan käytettyjä vaatteitasi jonnekin? Radion hiljaa soimaan? Olet varmaan kokeillut jo monenlaista. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Radiota on kokeiltu. Sohvalla on aina pari tyynyä, joita olen käyttänyt päikkäreillä. Niiden päälle Arttu yksin ollessa kiipeääkin, nukkuu kerällä hankalasti, vaikka oma peti olisi iso ja rentouttava.

      Jos olisi edes yksi vakituinen koirakaveri, jonka kanssa painisivat turhat höyryt pois. Sekin rentouttaisi ja antaisi makoisat unet. Mutta ei, aina lähtee matto jalkojen alta, ja jäädään koiran kanssa kaksin, juuri kun luulee jotain löytäneensä...

      Olen viikon verran antanut niitä matkastressiin tarkoitettuja luontaistuotteita. Mietin, miten pian ne rasittaa maksaa, kun pienin annos on määritelty 25 kg painavalle koiralle. Eikä siitäkään ole sanottavaa apua ollut. Ulvonta ei ole niin yhtäjaksoista, että jaksaisin olla huolissani naapureista. Mutta koiran vuoksi on paha mieli, sen olo on tukala kun olen poissa.

      Poista
    2. Viis naapureista, vaikka pakko niitäkin on ajatella, tietenkin, mutta tärkein on Arttu. Hänellä on paha olo ja sinulla samoin, naapureilla on vain ärsyynytnyt olo, jos sitäkään.
      Oletko kokeillut niitä luonnonmukaisia valmisteita, joita voi antaa esim. rakettienpaukkeeseen, matkastressiin, eroahdistukseen yms? Niitä on monen merkkisiä. Wupelle annoin vuodenvaihteessa ja mielestäni tehosi. Ei kai ne ole elimistölle vaaraksi...?
      Löytäisitkö naapuritaloista jonkun, joka ottaisi Artun päivähoitoon? Entä miten olisi koirien "lastentarha"?

      Poista
    3. Niin, ja eihän Artulla ole asiat huonosti, sillä on vain ikävä. Oikea eroahdistus laittaa koiran rikkomaan paikat ja raapimaan ovet, se onkin sitten jo ihan eläinrääkkäystä, jos sellaista siedetään. Tsemppiä, Arttu & Mai!

      Poista
    4. Kokeilin tällä viikolla Vet´s Bestin Travel Calm -valmistetta. Mitä Wuppella oli käytössä?
      En nyt voi tietää, miten paljon Arttu olis kiljunut enemmän ilman sitä lääkettä. Siitä on paljon aikaa, kun viimeksi nauhoitin koirien touhuja ja silloin oli kyllä meteliä enemmän. Mutta silloin oli Basse mukana lietsomassa tunnelmaa...

      Mitä tulee päivähoitajiin: jos olet seurannut blogia, tiedät lukuisat pettymykset jopa tuttavien suhteen, jotka ovat luvanneet auttaa koiran kanssa. Mielenrauhan vuoksi yritän selvitä mieluummin yksin kuin hajota taas, kun joku vetäytyy kriittisellä hetkellä lupauksistaan.
      Koirien päiväkodit ;) maksaa aika paljon ja Artun kuskaaminen sinne aamulla ennen töihin menoa olis ruljanssi... valitettavasti. Tietty sitä vois kokeilla kerran viikossa, ja katsoa onko siitä apua.

      Poista
    5. Wuppe sai Serene-UM-nimistä.
      http://www.biofarm.fi/tuote/pois-ahdistus-ja-pelko/
      http://www.zylkene.fi/

      Poista
  2. Anteeksi nyt, mutta en voinut itselleni mitään. Purskahdin nauramaan, sen verran oli tenhovoimaa Artun ulvonnassa. Ellikin nosti hämmennyksissään päätään soffalla maatessaan, katseli huuli pyöreänä, että mikä se oli (volyymit oli koneessa aika kovalla).
    Mutta oikeesti se ei kyllä ole naurun paikka, on kurjaa jättää koira ikävöimään, kun itse on pakko mennä. Ellin kuvittelisin aika pitkälti nukkuvan kun kaikki ovat poissa. Tosin poika on sanonut sen joskus ulvovan, kun se on luullut ettei kukaan ole kotona. Että varma ei voi olla. Yleensä se nukkuu kun lähdetään ja nukkuu kun palataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä välitä, sama täällä, kaiken sen muun ulinan jälkeen toi kierimiskohtaus oli jotain koomista katsottavaa surkeudessaan! Ellikin vissiin ihmetteli, mitä iso koiramies kollottaa... ;)
      Toivottavasti Ellin ulina on ollut vain tilapäistä <3

      Poista
  3. Voi Arttu! Musikaalisesti ulvottu, mut ei varmaan oo tosiaan kivat olot sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te tajusitte heti, että aarian siinä vetäisin! Ja heti on emännällä huoli ja murhe, voi tota ihmispoloista... ;)

      Poista
  4. Saman tapaista, kun Elmerillä oli aikoinaan. On se aika raskasta itselle katsoa ja toivoa josko nyt ois hiljaa tai nyt...Mutta joo mäykky on moni talentti ;) Ehkäpä tuo oli Artun tapa kertoa,että mulla on tylsää, ku emäntä on poissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tylsistymiseltä toi perjantainen konsertti kuullostaa. Maanantaina oli enemmän tuskaa ja tunnetta pelissä...
      Mikä Elmerille auttoi vai keksitkö mitään ratkaisua?

      Poista
    2. Rutiinit ja ajan kuluessa tuntui,että ääntely oli tapa, paha tapa sillä kaikkia kieltoja ja uskomuksia vastaan ostimme sitruunapannan ja kun sitä rupesimme käyttämään niin Elmeri nukkui päivät eikä ollut läheskään niin stressaantunut kuin ennen. Eroahdistus oli pienempänä( pissaamista, kakkaamista, niissä kävelyä, lelujen tallaamista ulosteisiin, vapinaa, kävelyä eestaas, huutamista, ulvomista jne.), mutta karsimme kaiken ylimääräisen huomion pois, emme antaneet seurata joka paikkaan, sisälle piti jäädä vaikka vaan roskien viemisen ajaksi. Pahintahan tässä oli se,että todennäköisesti rapussa asuva henkilö häirihti koiria postiluukun ja ovikellon avulla :/ Itse kuulin, kun oven takana rapisutteli postiluukkua ja kun katsomaan mikä ääni siellä oli niin ei ollut ketään oven takana, mutta alapuolellamme meni ovi kiinni. Jäi siis tästä tempusta kiinni usein ja muuton aikana kertoi avoimesti seuranneensa meitä ja inhovansa Elmeriä. Jeps...että sellasta. Niin ja aktivoimme Elmeriä kongeilla tms. koska poika kiihtyi hirveästi rymyleikeistä.Elmerihän ilmoitteli vieraista tai jos näki jotakin mielestään epäilyttävää tai kuuli. Joten varmasti monella näillä asioilla oli syynsä käytökseen.

      Poista
  5. Voi Arttu-kultaa!<3
    Mirkku tulis varmasti mielellään Artun päiväkaveriks. Harmi, kun ei asuta lähekkäin. Mut me lähetetään Artulle muiskuja ja tsemppiä - ja sulle, Mai, kärsivällisyyttä.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirkku-neiti, kiitos kun ymmärrät mäyrisherran tunteita. <3

      Poista
  6. Hehee, aivan mahtava video!! Me äänitetään Lemmyn yksinolot aina, vaikka oliskin ihan hiljaa. Sitten voi naapureille sanoa että onko haukkunut vai ei. Tommonen ulvominen ei ketään haittaa eli ihan huoletta saatte olla! Lemmystä lähtee kyllä kans vaikka mimmosia ihme manaattimurinoita, ei kyllä koiraks tunnistais jos ei tietäis..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Manaatti =D =D =D
      Muistan, että onnistuitte saamaan Lemmyn rauhallisemmaksi, mutta ei tainnut olla helppo tie teilläkään aluksi :/

      Poista
  7. Typystä Arttu saisi kaverin, sillä luulen, että meidän neidille olisi tosi kiva juttu, että silläkin olisi joku "vakioystävä". Mutta meillä taitaa olla välimatkaa sen verran, että pystymme tarjoamaan vain tätä blogikaveruutta...

    Typyn emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole totta, juuri kävin laittamassa Artun terkut Typyn blogiin :))
      No, meiltä on (Helsingin) Rajasaareen vajaat 20 km itään päin... pakkohan täällä on reissata, mihin tahansa meneekin, joten Artulle sopii kyllä treffit Typyn kanssa joskus :) Sekin virkistää mieltä, kun saa vähän seurustella lajitoverin kanssa. Olis muuten ihan kiva järkätä blogitreffit, kun meitä on niinkin paljon täällä päin Suomea.

      Poista
  8. Mikäli nyt nauraa saa tässä kohtaa, niin kerrassaan hupaisa video kieltämättä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoiraa saa aina nauraa =D Enkä oikein pidä koko koiraa uskottavana :) tuollaisten tempausten johdosta. Filmitähti se on, oli yleisöä tai ei. Joskus se viihdyttää itseään, kertoo mielipiteensä vaikka seinille, jos ei kuulijoita ole.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)