Rauha maassa

Arttu on napostellut viikon verran Serene UM -tabuja, suuri kiitos vinkistä HooPeelle! Johtuuko sitten juuri noista luontaistuotteista vai mistä, mutta Sir Arthúr on rauhallisempi kuin ehkä ikinä. Ei mikään flegu tai masis, mutta seesteinen, tasapainoinen, sopivan iloinen ja vilkas, leikkisä, mutta se hermostuttava hinkuminen ja sähellys on poissa. Ja mikä parasta: naapuri tiesi kertoa, että viime ja tällä viikolla ei ole kuulunut ulvomista :)

Analyysini mukaan tyttökoirat sekoittivat talvella Artun pään. Mutta jotain kummallista on tapahtunut, koska myös lenkit sujuvat nykyään paremmassa yhteisymmärryksessä kuin koskaan. Otin käyttöön pisimmän fleksimme, ja silti Arttu teputtaa välillä vierellänikin. Useimmiten se menee edellä, mutta enää harvoin fleksi kiristyy. Välillä koira kurkkaa minua olkansa yli: "Tuletkos perässä." Remmiräyhääminen on lähes historiaa. Vain erittäin ärsyttävät tyypit saavat kuulla kunniansa ;)

Näihin iloisiin uutisiin päätämme tänä iltana, hyvää yötä blogikoirat omistajineen!

Ainakin sitä aurinkoa

Aurinko lämmittää ja

tekee varjoja seinälle...

 

...mutta miksi emäntä lähti taas töihin,

ei tässä kauaa jaksa yksin hiljaa olla...

Kierii itsensä kanssa...

Tuttavien ohjeella löysin koneeltani parikin ohjelmaa, joilla voi tallentaa ja muokata päivän tapahtumia, kun koira on yksin kotona. Niinpä tallentelin viikon varrella joka päivä Artun muistelmia yksinolosta ja eroahdistuksesta. Parina aamuna onnistuin kiireessä nappaamaan itsestäni vain valokuvan sillä tallennusohjelmalla, mutta yritän uskoa että noiden päivien ulvominen jäi todistamatta oman mielenrauhani vuoksi.

Näitä päivänäytöksiä on silti kone pullollaan. Kun selasin ulvotut kohtaukset läpi, vastaan tuli jotain tosi koomista. Tämä voi jollekin olla tuttua, mutta en ole koskaan osannut ajatella, että mäyräkoirassa on näin ristiriitaisia tunteita :) Sketsikohtaus kaiken harmillisen ulvahtelun keskellä nauratti ja rentoutti. Miten koira voi ulvoa ikävää ja kieriä selällään samaan aikaan... Kuvakulma on hankala, koska piti saada sekä sohva että ovi näkyviin.

Olkaa hyvä, päätähtenä itse Sir Arthúr:

(Ei sitä ulvontaa onneksi koko päiväksi riittänyt. Aamusta parin tunnin aikana koira vaelteli selvästi eniten, ulvoskeli välillä, mutta oli myös hiljaa. Iltapäivä oli jo rauhallisempi. Ja sietokyky kasvoi loppuviikkoa kohden huomattavasti!)

Eroahdistusta ja helpotusta

Tämä oli näky viime lauantain testin jälkeen kotona koko illan. Poika uuvahti täysin kaikkeen kokemaansa. Lisäksi tyhmä emäntä laittoi haukunestopannan (kuvassa pieni sininen laatikko näkyy korvan takaa). Väsymyksestä huolimatta Arttu jaksoi ilmoittaa joka kerta, kun naapurin uusi pikkukoira lähti hissillä pissille. Aika monta kertaa...

Panta näyttäisi toimivan, mutta katsotaan kuinka pian koira tottuu siihen. Vaihtoehtona on joko piippaus tai värinä. Arttu pelästyi "värinähälytystä" kaulallaan ensimmäisellä kerralla ja loikkasi kauas pedistään.

Yksin ulvomiseen on pannan lisäksi kokeiltu nyt Vet´s+Bestin "Travel Calm"-luonnontuotetta, joka näyttää sisältävän valerianajuurta ja inkivääriä. Tänään vastassa oli hyvin iloinen ja rento koira. Oliko se vain sattumaa, se nähdään loppuviikon aikana. 

Aamulla, kun olin kylppärissä, oli talvikenkääni tuotu iso lelu =D Arttu yritti kai vihjata, että on parempaakin tekemistä kuin töihin meno! Kotiin tullessa löysin toisen talvikengän keskeltä lattiaa. Hienoa, Arttu puuhailee edes jotain yksin ollessa!

Mukavaa viikon jatkoa, koirille ja omistajilleen.

Pitkiä kynsiä, ukkosta ja ulinaa

Pitkät kynnet saivat eilen pitkästä aikaa kyytiä, kun vein Bassen kynsienleikkuuseen. Toimitus oli hikinen ja verinen, mutta onneksi pian ohi ;) Basse reuhtoi ja kiipesi mua pitkin hädissään, mutta onneksi syynä verentuloon ei ollut pureminen, vaan kynsihermo. Rimpuileva koira sylissäni olin itse kotiin lähtiessämme aivan verinen, kädet ja kaula naarmuilla. Mutta suurkiitos Monna, kun autoit meitä.

Ukkosilma alkoi iltayöstä rankalla, ihanalla sateella :) Parvekkeen ovi selällään, ulkona pauhaava sade, pimeä elokuun yö. Nautin ihan täysillä. Mutta Arttu ei niinkään. Se vaistosi ukkosen jo ennen ensimmäistä jyrähdystä ja yritti väkisin päästä mun luokse alkoviin. Estin liinavaatekorilla pääsyn oviaukosta, mutta koira oli sinnikäs... Se yritti työntää kuononsa korin molemmilta puolilta, tunki itsensä lipaston ja seinän väliseen pieneen rakoon, josta luuli mahtuvansa läpi, meni sohvalle ja kurkki mua käsinojalla seisten...

Kun ukkonen yltyi, menin sohvalle, ja viereeni käpertyi huokaisten kaksi koiraa nukkumaan! Niin helppoa se pelon karkoittaminen oli.

Bassen kynsireissun ajaksi jätin ensimmäisen kerran lainaamani sanelukoneen nauhoittamaan Artun puuhia. Tulin kotiin varmana, että nauhuri ei ole edes käynnistynyt! Mielestäni koira jäi hiljaa sisälle, kun painoin oven kiinni ja odottelin hissiä.

Nauhurilla oli 21 minuuttia tasaista, muutaman sekunnin välein jatkuvaa ulinaa ja luikahduksia. Nauhuri ei ollut edes pysähtynyt kertaakaan 21 minuuutin aikana, niin tiheään Arttu protestoi. Olin poissa reilun tunnin. Yritän olla iloinen siitä, että Arttu ei aloittanut sinä aikana ulinaa uudelleen...

Tänä iltana on tiedossa kiva reissu Artun kanssa :)) Palaathan lukemaan ja näkemään siitä lisää lähipäivinä.

Raikastuvaa, vaikka vielä ehkä vähän salamoivaa ja jylisevää loppuviikkoa!

Meillä ulvotaan - kuorossa

Sain tänään ystävällisen huomautuksen koirien haukkumisesta/ulvonnasta pitkin päivää, kaiken sen ajan kun olen töissä...

Järkytys, pettymys, lievä epätoivokin nostaa päätään. Nyt kesällä teen vähän aikaa myös etäpäiviä kotona, mutta syksyllä se autuus loppuu. Ystävällisen huomautuksen jälkeen tulee varmasti erisävyinen, jos en saa koiria pysymään hiljaa.

Olen lukenut koirien eroahdistuksesta lähes kaiken. Oikeanlainen kurikin vaikuttaa siihen, onko koira levollinen omistajan poissa ollessa. Olen alkuvuosien tiukkapipoisuuden jälkeen yrittänyt ottaa koirien kanssa hiukan rennommin. Minusta nekin ovat rentoutuneempia, kun en ole nipottanut enää joka asiasta.

Nyt sitten aloitin taas kurinalaisemman lenkityksen, kiinnitän entistä enemmän huomiota siihen, että ruokaa odotetaan kauniisti istuen, samoin talutushihnan irroituksen jälkeen istutaan ja katsotaan silmiin, kunnes lupa heltiää lähteä vilistämään huoneessa.

Kovin tiukkaan ja järjestelmälliseen kuriin en voi (jaksa) lähteä, aikani ei riitä kovin aktiiviseen harrastamiseen koirien kanssa ja lenkit eivät tule olemaan kovin paljon pidempiä kuin nyt. Onko meillä mitään toivoa? Onko joku muu taistellut saman asian kanssa ja mistä löytyi apu? Olen kiitollinen jokaisesta kommentista, jos löytyy vähänkin neuvoja tai kokemuksia tai muuten vain ajatuksia aiheesta.

EDIT: onko tässä nyt se eroahdistuksen suurin syy:
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/234647-liian-vapaa-kasvatus-sairastuttaa-koiran

Mutta kun en jaksaisi ajatella koko ajan, kun olen koirien kanssa kotona, hellinkö niitä liikaa, tuliko nyt pidettyä kiinni kaikista annetuista säännöistä jne. Kun menen siihen tiukempaan kuriin, koirat eivät ole rentoja, vaan tuijottelevat minua, kuin kaikkeen lupaa kysyen. En taida olla oikea omistaja koirille, nyt stressaa oikein olan takaa.