Arttu reissasi viime viikonloppuna enemmän kuin koiralta voi odottaa. Vaikka mitäpä reissaamista koiralta odotetaankaan. Yleensä toivotaan, että pysyvät kotona, eivät karkaa ja ettei kukaan ohikulkija niitä nappaisi mukaansa. Ihminen eikä eläin.
Näyttelyreissu, äitienpäiväreissu, kotimatka. Siitä kaikesta kertyi kolmen päivän sisällä reilut 9 tuntia autossa/metrossa/bussissa istumista. Hienosti istuimme, ihminen penkillä ja koira ihmisen sylissä, kuono bussin lasissa littanassa, lasissa märkä rantu matkan päätteeksi.
Tämän haipakan keskellä Arttu on paastonnut, röyhtäillyt, hilseillyt ja vähän ripuloinutkin. Sain kiertää useammankin apteekin, ennen kuin irtosi neuvoja koiran närästykseen. Ja koska minä en ole apteekin henkilökuntaa eikä minua sido (muka) ohjesäännöt, voin nyt kertoa, että Pepcid-tabletteja annetaan myös koiralle närästykseen. Puoli tablettia per 10 kg. Siltä varalta, että joku muukin tuskailee, kun koiralla on tukala olo. Ohjetta voi käyttää omalla vastuulla vapaasti.
Keskiviikon kohokohta oli yhteislenkki Kallen kanssa. Kiertelimme puistossa ja kiipeilimme rantakallioilla. Kalle käytti jokaisen tilaisuuden nykäistä Arttua korvasta tai nuolla naamaa. Kotiin palattiin tyypilliseen tapaan: kumpikaan koira ei muistanut enää missä alun perin asui ja niinpä naapurusten ovien takana jonotti ihan erinäköinen koira kuin lenkille lähtiessä. Ratkaisimme asian niin, että pienen edestakaisin ravaamisen jälkeen keräsimme koirat emäntineen samaan kämppään hengähtämään lenkistä. Mainioksi ideaksi se osoittautuikin, koska Arttu sai Kallen kanssa leikkihepulin, pitkästä aikaa. Tämä keskiviikko päättyi mukavissa merkeissä. Tervetuloa taas Kalle ja ihmisensä!
Taitaa olla Sir Artturilla vähän stressaava vatsa? Terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaSir Herkkä ja hänen Vatsansa, niiden kanssa on vaan tultava toimeen ;) Terkut rautaiselle Ossikalle :)
PoistaNärästys on inhottava vaiva :( Raisa oli puklailu sen takia ja ripuloinu aika pahoin. Siihen hain Promax-tahnaa mikä toimi tosi hyvin. Meillä noin muuten vatsan toimintaan annetaan biobakia ja närästykseen Antepsin nimistä närästyslääkettä. Siihen en osaa sanoa onko se resepti, kun emme ole tuota vielä hommanneet. Pitänee varmaan varalta olla kaapissa, kun asutaan suht kaukana kaupungista missä eläinlääkärit on. Onneksi keskiviikko päättyi hyvin :) On mukava, ku koiralla on koirakaveri.
VastaaPoistaKiitos tuhannesti vinkeistä! Olipa outoa, ettei tota tahnaa tarjottu tai ollut saatavilla meidän apteekeissa. Pitää mennä tänään keskustan YA:han, jospa löytyisi.
PoistaKoirakaveri on varmaan myös hyvä lääke stressiin, sitten kun leikit ja yhteiselo alkaa sujua :)
Jopa on ollunna hepakkata. Rela-tipattii kuulemma aattaa jos meenoo närästystä tyrkätä. Elukkaliäkär ol äetille sanonna.
VastaaPoistaJoskus pittää männä ni sittä voep naattija kottii tulosta :)
Mukava kaver tuommonen Kalle. Onneks ee sinuva oo nuo naeset ahistellu, niinku parija plokikamuva...
Jos tuntuu, ettei Pepcid tehoa, kokeilemme noita tippoja joskus. Ja närästyslääkkeet ei meillä vanhene, koska ihmisellä on myös taipumusta stressaantuneena samaan vaivaan :(
PoistaAi jaa, nyt ollaan pudottu kärryiltä noitten naisten suhteen =D Pitääpä tehdä blogikierros, jos saatais vinkkejä tuonkin "vaivan" ehkäisemiseen =D)
Kalle on hauska, söpö ja kaiken lisäksi ihana. Sanoinko jo söpö, ja mukava. Ja suloinen <3
Se oli sitten melkein kuin oikea rengasmatka, ainakin ajallisesti! Arttu taitaa olla kaikesta päätellen maltillinen matkustaja. Onpa kivaa kuulla, että naapurusuroot lähestyvät toisiaan! Taitavat olla , tai ainakin Arttu, niitä kuuluisia hitaasti lämpeneviä "hämäläisiä". Parempi hitaasti kuin ei ollenkaan. :) Naapurisopu on kyllä tärkeä asia, niin ihmisten kuin koirienkin kannalta.
VastaaPoistaTuo Pepsid on samaa kuin se, mitä ell:it reseptillä määräävät eli Famotidin. Silloin kun Vili vielä oli, niin eka kerralla määräsi ell reseptillä, sen jälkeen käskivät hakea apteekista Pepcidiä.
Matkat sujuu hyvin, Arttu malttaa ottaa torkutkin peittonsa päällä penkillä. Mutta aina risteyksissä pitää nousta tarkistamaan, missä ollaan ;)
PoistaArttu on Persoona, ei siitä ota aina selvää. Tempaukset reissumme aikanakin olivat taas omaa luokkaansa... Mutta jos hiljaa hyvä tulee, sitten mennään askel kerrallaan ja tutustutaan ajan kanssa Kalleen :) Se maksaa vaivan.
Hyvä kun kerroit tuon eläinten reseptilääkkeen. Siis että se on sama kuin P. Hiukan aina arveluttaa antaa ihmisten lääkkeitä, kun koiran elimistö on kuitenkin omanlaisensa, mutta tuo tieto rauhoitti. (Entistä enemmän ihmettelen farmaseutin erittäin kielteistä asennetta, kun hain koiralle närästyslääkettä...)
Heipähei Kalle täällä! Pepcidiä minäkin sain kun mahatauti yllätti. Eikä tapahtunut suurempia tragedioita vaikka omistaja hölmöyksissään meni antamaan minulle kerran kokonaisenkin 10 mg pillerin puolikkaan sijasta.
VastaaPoistaEipähän röyhtäyttänyt :D
Mutta nyt on kyllä göötin posket punaisena kaikesta kehusta... en mie ihan noin söpö oo... Tais Mailla unohtua eiliset pienet naskalin hampaat, jotka iskin kiinni suoraan käteesi ;) Osaan minä niitä pieniä vinkeitäkin :D Mutta Artturi on huippu opaskaveri - näin siltä taas eilen monta vinkkiä! Mennään kaveri taas pian yhdessä lenkille :) t. Kalle-göötti
Samat rohdot siis ja neuvokin olis löytynyt läheltä, emännältäsi ;)
PoistaSöpö olet Kalle-pieni, ja rakkaushan on sokea, sitä ei pienet naskalit sammuta =D Tehdään kivoja retkiä, Arttu oppii yhtä ja Kalle toista, ja emännät voi alkaa relata :)
Kallesta ja Artusta saattaa hyvinkin tulla kelpo kamut. Toki on päiviä, jolloin ei oikein kenenkään toisen uroksen seura natsaa, mutta sehän on vain elämää - ihmisilläkin.
VastaaPoistaNärästyksettömiä päiviä ja hyviä reissuja jatkoon teille kaikille !
Mielenkiintoista nähdä, miten ne kokeilee rajojaan ja hakee paikkaansa. Välillä Kalle nöyristelee, sitten Arttu tekee jonkin alistuvan eleen, ja Kalle on taas "niskan päällä" :)
PoistaYhteisen lenkin jälkeen talossa on ainakin kaksi tosi väsynyttä koiraa. Kun molemmat on poikia, ei tarvi kuunnella ikävä-ulinaa, onneksi =D