Minä olen mäyräkoira ja paljon muuta

Olen...

melko sopeutuvainen mäyräkoira. Minut saa syliin, voi kääntää ja vääntää, hoitaa, putsata ja rasvata. Kaikki käy, vaikka en kaikesta tykkää. Ihmisistä tykkään, haen rapsutukset aina siltä, joka niitä jakelee. Koirienkin kanssa tulen koko ajan paremmin toimeen. Päästän jo uroksetkin uhoilematta ohi. Paitsi sen yhden mustan ja kaikki borderterrierit.

Mamma sanoo, että haasteellisen omistajan koirasta tulee myös hyvä ihmistuntija. Niin kai sitten. Ainakin tunnen mamman kaikkein parhaiten. Katsoa tillitän sitä kylässäkin, että mitä se nyt sanoo. Ja joko se lähtis kotiin mun kanssa. Erotan myös äänensävyt tosi tarkkaan. Sama "mmh" tarkoittaa monia eri asioita.

Tämmönen olen. Ihan hyvä koira.

Olen toisaalta myös omapäinen. Kuten kaikki ovat varmaan näiden vuosien aikana tulleet tietämään. Jos olen päättänyt, että kaapin päällä oleva tennispallo on Minun, saan tahtoni läpi. Väkisin tai väsyttämällä. 

Olen viekas. Huijaan ihmistäni päivittäin, samoin minua kokemattomampia koirakamuja (sori, Kalle ♥). Laskelmoin ja harhautan. Odotan hetkeä ja ajoitan. Ja olen toisaalta niin läpinäkyvä, sanoo mamma. Mitä muuta se voi tarkoittaa kuin laihtunutta olemustani ja aterioiden pienentynyttä kokoa!

Parhaat päikkärit nukun…

Sohvalla. Mamman polvimutkassa.

Mutta menettelee näinkin.

Paras kaverini on…

Mulla on erilaisia kavereita. Ronksu on ihan ensimmäinen kaverini, vanha ja viisas koiramummo ♥. Pelkäsin sitä pentuna, mutta kun tutustuin paremmin, huomasin ettei sen turvallisempaa koiramammaa voi olla. Olen onnenpoika, kun Ronksu opetti mulle isossa puutarhassaan kaikki luun kätkemiseen ja lintujen jahtaamiseen kuuluvat jutut.

Sitten oli Saimi ♥. Tähän kuuluisi oikeasti sata sydäntä ja tuhat pusua, mutta sitten alkais jo kyynel nousta silmäkulmaan… Saimi oli ensimmäinen tyttöystäväni, myös eka yökyläkaverini. Mutta sitten muutimme kauas.

Naapurissa asuu Kalle-kamu ♥! Kunnon painikaveri, ja ensimmäinen pentu jonka olen kouluttanut ihan itse (kröhöm). Mamma mulkoilee mun kommentille ja asettelee taas tähän noita sydämiä, ♥♥♥ Kallelle tottakai. (PS: Jos koirat käyttäis korviksia, Kalle tekisi kovaa bisnestä. Arvaatteko miten...)

Tää tässä on Kalle. Ja se on mun Kamu :)

Basse on varmaan aina ja ikuisesti paras kaverini. Velipoika ♥. Tähän mamma laittaa tuhat sydäntä ja kuivaa silmäkulmaa… Pah, me nähdään Bassen kanssa taas joskus, kun menen lomalle :) Me ollaan erottamaton AB-kaksikko.

Tässä yhteiskuva meistä viime reissultani

Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina…

Kanaa, broiskun sydämiä, nakkeja, kinkkua, juustoa, heppaa, sipsejä…

En ole aina ollut kaikkiruokainen, mutta kun aloin syödä monipuolista raakaruokaa, alkoi maittaa. 
Noita mainitsemiani eineksiä ei kaikkia kupistani löydy, mutta tässä kysyttiinkin, että jos itse saisin valita.

Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen…

Mieluummin kannan pyytämättä risan hanskan, sukan tai pallon! Pyytämällä saa minut kyllä hakemaan pallon tai luun, mutta pidän sen mielelläni itselläni, kierrän ja kaarran, vatkaan häntää ja murisen. Ota jos saat! Mutta ”irti”-käskystä pudotan melkein minkä vaan lattialle. Plop. Palkaksi riittää lelun heittäminen uudelleen haettavaksi. Noutoleikit olivat hankalia pentuna. En tuonut mitään perille ja mamma hermostui. Nyt ollaan löydetty kompromisseja siihenkin.

Ota jos saat...

Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu…

Käänteisessä järjestyksessä: 

Näyttelyt on kuulemma mun kohdalla ohi. En ehtinyt saada palkintoja, mutta mamma hykerteli arvosanoistakin, pokaalista olisi jo ylpistynyt. Nyt on joku implantti niskassa ja porttikielto näytelmiin.

Agilitykiitäjä. Sanan varsinaisessa merkityksessä! (Mamma kommentoi: Mitä virkaa on viedä koira agilityyn, kun se kipaisee esteet yli, että pääsee tyttökoirien luo.)

Helppoja oli esteet, mutta homman sivuseikka. Läpihuutojuttu.

Kotihiiri. Mamman kanssa kyllä. Yksin en tykkää.

Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt parhaiten mieleen…

Virikeluolasto.

Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata…

Kaikki tytöt ja valikoiden ne pojat, jotka ei provosoi mua liikaa.