lauantai 2. tammikuuta 2021

Yksiö ja silmukkamerkkejä

Minulle hommattiin tällainen yksiö, että maltan rauhoittua silloin, kun ihminen ei ehdi katsoa perääni. Eikä tarvitse viettää aikaa nukkumakopassa yötä päivää. Tässä yksiössä mahtuu kääntymään ja ottamaan muutaman askeleen. Ja tyhjentämään namipalloa turvallisesti, kun se ei lähde vierimään liukkaalle lattialle. Ihan hyvä kämppä, näkyvyyskin joka suuntaan.

Vanhenemisessa on puolensa. Ihminen on arvellut jo pidempään, että meikäpojan kuulo on heikentynyt. Uutena vuotena siitä oli pelkästään hyötyä. Ihminen stressasi etukäteen, miten saa minut pidettyä aloillani selkäni kanssa, kun en saa hyppiä enkä heilua vielä pitkään aikaan. Helppo juttu: täällä pauhasi radio, telkkari, pyykkikone ja astianpesukone :D ei kyllä kuulunut raketeista kuin suurimmat jysärit. Hyvin nukutti häkissä koko rakettishown ajan. Ihminen oli kyllä ihan loppu noiden pauhaavien kodinkoneiden takia...

Vuosi päätettiin vielä viimeisenä päivänä ell-reissulla. Jotkut ihmeen rauhaset alkoi vaivata. Säästämme teidät tarkemmalta kuvaukselta, mutta onneksi eläinlääkärillä oli maski eikä hän ollut ihan suoraan linjalla... ei ihme, että oli muutamana päivänä hankala olo. Aluksi istahtelin koko ajan kummallisiin paikkoihin. Ihminen sai melkein sydärin ja luuli, että nyt selkä ja jalat petti kokonaan. Onneksi kyseessä oli vaihteeksi helposti hoidettava juttu.

Eläinlääkärireissu oli kyllä hyvä päätös vuodelle. Ihmisen mielenrauha saatiin vihdoin (lähes) palautettua, kun lääkäri sanoi, että toipuminen on hyvin edennyt. Takajalkojen asentorefleksitkin toimivat jo hyvin. Voin kuulemma elää ihan koiran elämää, vaikka en hurjaa vauhtia enää laukkaisikaan. Onhan sitä tullut laukattua, pääasia että pääsee vielä omin koivin kulkemaan. Laiskempaa jalkaa voidaan alkaa vahvistaa, kunhan selkä on paremmassa kunnossa. Toipuminen jatkuu vielä muutenkin pitkään.

Onneksi talouden ihminen oli tänä vuonna ajoissa jouluvalmistelujen kanssa. Itsekin oikein ihmetteli, miten jo marraskuussa oli kaikki pienet joulumuistamiset valmiina. Kaikella on tarkoituksensa, joulukuussa ei sen voimat ja kapasiteetti olisikaan riittäneet muuhun kuin meikämäykyn hoitamiseen. Tässä kuva, jossa vähän vielä vaiheessa olevia silmukkamerkkejä. Ihminen sai elvyttää pitkään tauolla ollutta korujen väkertämistä, kun neulomista harrastava ystävä pyysi tekemään silmukkamerkkejä. Niitä paketoitiin hänelle lopulta niin paljon, että riittää useampaankin keskeneräiseen neuleeseen. Käsitöiden ja askartelujen tekijät ovat tunnetusti kohtuuttomia, kun tekemisen innostus iskee :)



10 kommenttia:

  1. Kiva, että uusivuosi meni mukavasti. :) Onhan tuossa ollut Artulla taas kurjia asioita, että hyvä, että yksi asia edes meni helposti.
    Silmukkamerkit ovat todella upeita! Noita on varmasti ilo käyttää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hyvä, että raketit eivät herättäneet suurempaa reaktiota yksiön asukkaassa :)
      Arvostan sitä, että joku jaksaa neuloa isojakin töitä. Olisikohan se helpompaa itsellekin tuollaisten koristeiden kera...

      Poista
  2. Kylläpä on sittä mukava kuulla että oot hyvästi toepunna! Kova huolj on sinusta ollunna vaekka tiijjettäännii että sullon sielä paras mahollinen hoeto ja emäntä.
    Kyllä ee tuo vanaheneminen oo mikkää ilonen asija. Tuopi juutas kaekkee tympeetä matkassasa. Äet väettää että meekäläesellä on näkö huonontunna...en tiijjä millä sennii perustelloo.
    Hyväks on ollunna tuo hierominen meekäläeselle. Ja uiminen se vasta oessii hyväks.Se suattasj olla sille sinunnii laeskemmalle jalalle hyvvee reenijä. Ku ee oekeen lenkillä sitä voe tehä.
    Vuan kylläpä se viisas emäntäsj tietää mikä on parasta :)
    Otan ossoo kamu tuon raahasvaevan taatta. Seon tuttuva meekäläesellehhii. Onneks on jonniiaekoo suanna olla siltä raahassa.Jos nyt ee kehusta pillauvvu sehhii asija...
    Lepposiaj päevijä sielä uuvvessa yksijössä. Toevottavasti ee tarvihe kaavvan kuitenkaa sielä olla.
    Ja muutennii lupsakkata ja mukavata vuuen alakuva sinne kummallehhii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ei ole emäntä tuntenut itseään parhaaksi hoitajaksi, mutta parhaansa toki yrittää. Kantaa minut ell:n ohjeen mukaan ulos asioille monta kertaa päivässä ja pelkää joka kerta, että joku taas tulee valittamaan. Joku kopsukenkä oli jo ohi kiitäessään lohkaissut, että kai viet sen koiran vähän kauemmaksikin... eikä jäänyt kuuntelemaan, kun emäntä itku kurkussa selitti, että koira on sairas eikä saa liikkua enempää.

      Mitenkäs se äetis nyt sinun näköäsi epäilee? Ell voisi tarkistaa seuraavalla käynnillä. Ja kokemuksesta suosittelen käyntiä spesialistilla, jos on oikeasti jotain tulehdusta tai vaivaa silmissä. Mutta perus-ell pystyy kyllä alkuun tsekkaamaan, jos tilanne on muuten rauhallinen.

      Täällä odotellaan ell:n lupaa varovaiseen fysioterapiaan. Laseristakin on emäntä puhunut, jos löytyisi läheltä. Uiminen voisi jäykistää koko kropan, kun en siitä kastumisesta tykkää... pitää kysellä fyssarilta diagnoosin pohjalta, olisiko uimisesta hyötyä nyt vai myöhemmin. Tosin, aika heikosti nuo ammattilaiset suosittelevat sellaisia hoitomuotoja, joita eivät itse voi tarjota :/ vaikka niistä olisi hyötyäkin.

      Voi meitä mäyräukkoja, pidetään kumminkin mieli korkealla. Leppoisaa vuoden alkua sinne teillekin.

      Poista
  3. Hieno yksiö sulla, Arttu! Me kovasti toivotaan vikkelää parantumista sulle. Ikäähän meille tuppaa kertymään ja sen mukana tulee kremppoja. Palvelijatar epäilee mulla hämäränäön heikentymistä, kuulo heikkenee toistaiseksi vain käskyjen kohdalla. Muuten toimii turhankin hyvin: pieninkin risahdus porraskäytävästä laukaisee melko äänekkäät kommentit.
    Tuo on todella keljua, että aina löytyy ihmisiä, jotka vinoilevat milloin mistäkin koiraan liittyvästä. Pelottaa ajatellakin, mitä Palvelijatar sellaisille kommentoijille laukaisisi... Se kun ei ole kaikkein diplomaattisimpia silloin, jos asiattomat huomauttelut koskevat koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämärässä minäkin joskus näytän kuulemma vähän eksyneeltä ja kiinnitän enemmän huomiota häikäiseviin pihavaloihin. Porraskäytävän kommentoinnin olen jättänyt pääasiassa nuoremmille. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, kun seinänaapurit muuttivat koirineen pois viime keväänä ;) Ei ole enää niin suurta vahtimisen tarvetta. Kommentoi sinä vaan, jos siltä tuntuu. Se pitää Palvelijattaren hereillä ;)

      Ihminen kasvattaa paksumpaa nahkaa, koska saattaa olla, että lumelle jättämäni keltaiset merkit käyvät ennen pitkää taas jonkun hermoille. Nurmikollahan niitä ei näkynyt, kun illan pimeydessä kävimme salaa hoitamassa pakolliset asiat. Tosin, ihan rapun pielessä on jonkun muun merkkaukset. Kai sekin menee meidän piikkiin, vaikka ei ikinä minua siihen lasketa asioimaan. Muiden jättämiä kasojakin on tullut nyt kerättyä oman maineen vuoksi ahkerasti pois asiointialueeltamme.

      Poista
  4. Parempaa uutta vuotta sinulle Arttu🧡, sinun parasta se emäntä ajattelee. Nautitaan lumesta ja talvesta kun se vidoin saatiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisa <3
      Emännät ja äidit ajattelee aina "parastamme", vaikka ei se siltä tunnu ;)
      Terkut Sulolle, riehukaa lumessa!

      Poista
  5. Oikein mukava kuulla, että toipumisesi on ollut hyvää. Se, että pääsee vielä omilla jaloilla kulkemaan, on hienoa. Eihän sitä mikään mestarijuoksija tai riehupetteri tarvitse ollakaan. Parasta hoitoa ja paras hoitaja sinulla kyllä on. Voi hyvin!

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tytöt ja emäntä :)
      Minua pitää jarrutella, kun haluaisin jo välillä loikata entiseen malliin, vaikka jalat ja varsinkaan selkä eivät ole siihen vielä valmiit. Me koiruudet osataan toki riehua ilman kovaa vauhtiakin, sen tulette huomaamaan seuraavasta postauksestamme.
      Mukavia lumisia lenkkejä teille!

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)