Meidän valokuvat on yleensä sisällä otettuja, puolihämäriä räpsyjä nukkuvasta koirasta. Niinpä tuli sisäsyntyistä painetta julkaista pitkästä aikaa todistusaineistoa, että liikumme myös ulkona, ja koira pääsee ihan lenkille :D
Hyviä hajuja on niin paljon, että matka ei tahdo edistyä paljoakaan. Mutta mikäs kiire meillä. Toinen on eläkkeellä, toinen osa-aikanen etätyöntekijä, joka saa useimmiten päättää, mihin aikaan päivästä työskentelee. Joten antaa mennä vaan hajut kohti kirsua, otetaan seuraava askel, kun keritään :)
Kuten huomaatte, ihan vasta hoidetussa puistossa ei meillä enää ulkoilla. Mutta kyllä tähän tottuu, pääasia että koira viihtyy. Ainakin nyt kaikki tuntuu olevan hyvin, lenkillä pysähtely ja tuijottelu on loppunut. Oliko alkukankeutta uusissa maisemissa vai selkäkipua. Sitähän ei koskaan voi varmuudella tietää, mutta nyt on hyviä päiviä, se on pääasia.
Ps. tänään olisi Artun ihmismummon syntymäpäivä. Ikävä hiipii, vaikka on jo kolmas kevät, kun ei enää voida mennä käymään ja onnittelemaan. Mutta ei auta kuin silitellä Arttua kahden edestä, sillä sen homman vain mummo osasi parhaiten.
Kyä sitä äkkiä tottuu uusiin maisemiin ja varsinkin tuaksuihin.
VastaaPoistaJoo, ihmiselle tuo pitäisi jotenkin selittää ja saada perille.
PoistaKoirat yleensä arvostavat metsiä jopa hoidettuja puistoja enemmän. :)
VastaaPoistaRakkaista ihmisistä jää aina ikävä kaihertamaan, mutta onneksi voi lämmöllä muistella vanhoja hyviä aikoja. <3
Kyllä, mutta yhden käärmeen näkeminen kiristi hihnaa aika tavalla metsälenkeillä. En saa pistää kuonoa melkein mihinkään ruohopuskaan :/
PoistaArtun turkin väri on niin hieno. Metsälenkit on ihan parhautta. Nyt on luvassa poutapäiviä ja me toivotaan Artulle kivuttomia päiviä pitkä jono, monta kertaa maapallon ympäri!
VastaaPoistaKiitos :) Kyllähän tuo meikäläisenkin karvapeite auringonpaisteessa herää eloon, vaikka kuono ja tassut tahtoo vaalentua.
PoistaMaailmanympärysmatka kuulostaa hyvältä! Lähtisin vaikka heti ;)