Joutaisiko jostakin näistä joutavista työkaluista luopumaan. Eihän me edes tiedetä, mitä näillä kaikilla kuuluu tehdä. Siivoamme aikamme kuluksi työkalupakkia, kun lattiat tuli luututtua jo eilen.
Olen ottanut jo tassutuntumaa metsään. Mukavan pehmeä polku ja paljon haisteltavaa. Pistin ihan laukaksi, kun hiekka tuntui niin mukavalta varpaissa. Tosin aamu-/iltapissakieppimme varrelle rakennetaan lähiaikoina lisää taloja. Sitten sinne ei enää ole asiaa. Mutta jää meille vielä tuo "sysimetsä".
Naapuruston koirat näyttää ihmisen mielestä suurilta. Mutta ihan nössöjä ne on. Yksikin samojedi (tyttö varmaankin...) itki haikeasti kadun toiselta puolelta, kun näki meikämäykyn. Parille muulle karvaturrille sanoisin muutaman sanan, jos pääsisin lähemmäksi. Minua ei niiden koko liikuta. Mitä isompi, sen enemmän vastusta! Ihminen ei tykkää ajatusmallistani.
No ompa mukavata ku on sielä nyt semmosija mehtäreettijä lähellä kulettavana :) Ja sehän on selevä että määräkoeralle ee oo mikkää liijjan iso vastukseks. Pittää se tehä tulosa tiettäväks nuapurille. Immeeset ee tietenkää tykkee semmosesta.Ee meelläkkää. Mutta oeshan niihen jo pitännä oppia että semmonen on määkyn luonto :)
VastaaPoistaTykkään metsästä ja sen hajuista, ihan eri maata kuin puhki pissatut kaupunkipuistot. Mutta kun tänä aamuna nähtiin ensimmäinen sahalaitalierake soratiellä, voi olla varmaa, että en enää yllä nokkaani pusikkoihin työntämään... siitä pitää hihnanjatke huolen!
PoistaSulla Arttu on samanlainen suhtautuminen isoihin koiriin kuin minulla. Juu, ei ymmärrä Palvelijatarkaan meikäläistä, kun olen silmät leiskuen valmis ottamaan mittaa hevosenkokoisesta uroksesta. Viereisen talon pari ruskeaa vasikankokoista urosta pitää vielä haukkua, mutta muuten olen ohitellut entiset viholliset ilman manöövereitä.
VastaaPoistaKiva, että teillä on siellä sysimetsä, vaikka taloja rakennetaankin lisää.
Ei kait sillä vastustajan koolla ole väliä, ego ja luonne se on, joka jyllää ;)
PoistaMinäkin olen vähentänyt huutelua, mutta jos kohdalle sattuu, sanon kyllä painavasti. Kauempaa ohittaville nostan selkäkarvat ja hännän lippusaloksi. Siitäpä näkevät, kuka on kunkku!
Sysimetsässä on kyllä joku valaistu polkukin, varmaan hiihtelijöitä ja lenkkeilijöitä varten. Kuka vaan saa tuon arkajalka-ihmisen talvella sinne, kun nyt se jo vapisee käärmeitä, sitten susia (joita on kyllä nähty joskus tämän paikkakunnan keskustassakin käppäilevän) ja kyllähän sen mielikuvitus jostakin karhunkin loihtii esille.
No ihan samanlainen mielikuvittelija täälläkin asuu! Palvelijatar on aivan varma, että joku iltapäivä tavataan karhu meidän tosi pienessä metsikössä. Eukko pystyy näkemään kaikki maailman pedot milloin minkin sammaloituneen kivenmurikan hahmossa.
PoistaKäyttäisivät mielikuvitustaan ennemmin koiriensa viihdyttämiseen ;)
PoistaKuama, ihmisen ajatusmalli on kaukana takana koiran ajatusmaailmasta. Yritetään silti kestää. :)
VastaaPoistaNäin on, mutta onneksi me mäyräkoirat ollaan synnynnäisiä johtajia :)
PoistaMihinhän mun kommentti on kadonnu...
VastaaPoistaJotain minä metsäkävelyiden mukavuudesta kirjotin, enpä enää muista:(
Nyt on kyllä aika kivat kelit ulkona, mutta täällä ainakin on punkkeja! Istuin äsken vähän aikaa ulkona, niin jopa punkit oli hiiviskelemässä ensin toisessa ja vielä toisessakin kintussa!
Tarkistin, ei ollut Bloggerissakaan yhtään kommenttia. Joskus ne jää sinne vahingossa hyväksymättä, mutta ehkä nyt netti vaan nielaisi sun viestin :)
PoistaVielä ei olla kohdattu yhtään punkkia, mutta yksi kyy kylläkin :/
Ärsyttäviä vihulaisia ne punkit, toivottavasti saat rauhassa nauttia ulkoilmasta eikä niitä tule lisää vaivoiksi.
Nyt sataa kaatamalla, mutta sekin kuuluu kesään. Hellepäivät meni onneksi ohi, niitä ei kaivata yhtään, kun ei vaan fysiikka kestä kuumassa.
Metsäreitit ovat meidänkin mielestä aivan mahtavia. Koirille riittää paljon erilaista haisteltavaa ja tassut tykkäävät talsia pehmeässä maastossa. Omatkin jalat myös. Onneksi täällä betoninkin keskellä on kuitenkin metsää jo heti kotitalomme takana.
VastaaPoistaTyökalupakki vaatisi täälläkin siivousta. Mökin varastosta puhumattakaan. Mutta jätän ne suosiolla isännän vastuulle, sillä sehän niitä työkaluja ja laitteita käyttää. Ja hyvä niin, minun käsissä niillä ei syntyisi kuin vahinkoja.
Hipun ja Mytön emäntä
Parasta on, jos metsään pääsee yhtä helposti kuin lähikauppaan :) mutta talon takana alkava metsä on jo luksusta.
PoistaTyökalupakki alkoi painaa julmetusti, eikä kansi mennyt kiinni. Siinä oli tarpeeksi motiivia ruveta karsimaan ja siivoamaan :)
Uudessa asuinpaikassa riittää varmasti tutkimista. Vaikuttaa olevan reipas asenne kulmakunnan muita koiria kohtaan. :D
VastaaPoistaOnhan tässä pari polkua, joita mennään edestakaisin... tuijotan ihmistä ja pysähtelen, ja ihminen on tietysti paniikissa, onko syynä kipu, vai oudoksunko uusia maisemia ja tylsiä teitä :/
PoistaMuita koiria tulee harmillisen harvoin vastaan, tykkäisin moikata isosti ;)
Kaikkea voi vielä joskus tarvia, jos ei huomenna, eikä viikon päästä, niin ehkä vuoden tai viiden päästä... Terveisin nimimerkki kaikensäästäjä, joka on yrittänyt opetella luopumaan tavaroistaan. :D
VastaaPoistaSama täällä :D Tässä muutossa lähti niin paljon hillottua roinaa – ja ihan hyvääkin käyttötavaraa – kierrätykseen, että nyt ei saa ostaa hetkeen mitään uutta tilalle.
Poista