sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Retkeily jatkuu

 


Lauantaina oli niin mukava sää, että lähdettiin autolla oikein kunnon metsään. Tuolla samassa paikassa olen kuulemma sinkoillut viimeksi nuorukaisena. En tunnusta sinkoilleeni ikinä, mutta kiitettävästi oli vauhtia tassuissa nytkin. Olin elementissäni, kuten aina metsässä. Tuolla oli komeat polut ja laavut ja kaikki.

Metsästä puheen ollen, siellä meidän kodin vieressä olevassa sus... siis sysimetsässä en kyllä viihdy. Laitoin yhtenä aamuna jarrut tassuihin ja hännän koipien väliin, tehosteeksi tärisin. Ei auttanut ihmisen muuta kuin kääntyä suosiolla takaisin, kun olin jo edellisenä iltana nuuhkinut huolestuneen oloisena samaan suuntaan. Ja tulipa sitten ilmi, että meidän nurkilla on viime talvena pyörinyt kaksi sutta. Jäi kyllä mietityttämään, mitä hajua nyt ilmaisin. Taitaa tulla pitkä ja ankea talvi, lenkkien suhteen...


Näitä tuoksuja on vaikea kuvailla. Sammalta, puolukkaa, jäkälää, muhevaa maata...  


Ai hurja, tuossa on mennyt selvästi joku eläin! Ehkä kauris tai orava, molempia tykkäisin haukkua, nyt täytyy tyytyä vain ottamaan vainua.


Oli mainio metsälenkki, toivottavasti mennään pian uudelleen. Ihminen maisteli puolukoita siihen malliin, että niillä sen voisi houkutella piankin tuonne takaisin. Tällä reissulla en montaa kävelyaskelta ottanut. Laukkamittari näyttäisi hyvät lukemat, jos sellaisen olisin tassuuni ostanut.

Ihminen tosin osti itselleen jonkin älykellon, mutta ei tarkistanut etukäteen, onko se yhteensopiva kotona olevien (antiikkisten) eri järjestelmän laitteiden kanssa. Taitaa mennä palautukseen tai sitten tuli kallis, turha ostos. Tekniikka menee valon nopeudella kaukana edellä, meidän mamma hiihtää takaperin lautasivakoilla monot väärissä jaloissa perässä...

10 kommenttia:

  1. Mahtava on näköjään ollut tuokin lenkkipaikka! Metsät on parhaita! Harmi, että teidän kodin lähellä oleva metsä on epäkurantti poikkeus muuten niin edustavien metsien joukossa. Susien kanssa ei kyllä samaan metsään tee mieli sattua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ihan luksusmetsä, erilaisia reittejä ja laavuja riittää. Ja tietysti sitä tärkeintä eli kunnon kangasmetsää, jossa näkyvyys on hyvä, kun männyt ovat asettuneet sillä tavoin sopivalle etäisyydelle toisistaan eikä alaoksat häiritse kulkijaa, kuten sekametsissä.
      Meillä ei ole aikomustakaan mennä niiden harmaaturkkien alueelle. Kunhan ne pysyisivät poissa meidän reiteiltämme ja tämän seudun pihoista ensikin talvena.

      Poista
  2. Samaa mieltä Lucyn ja Ronin kanssa. Jos vähänkin haiskahtaa susihukalta, on kyllä paras kääntyä takaisin. Meidän pienissä metsiköissä ei onneksi ole tavattu kuin kettuja. Nehän on tosi härskiä sakkia. Jolkottelivat muutava vuosi sitten meidän talojen nurkilla. Yksi remonttireiska oli istuskellut eväitään syömässä talon seinustaan nojaten, kun yht´äkkiä sai ketun viereensä eväitä jakamaan! Luulin juttua lähiölegendaksi, mutta yksi lähinaapuri oli omin silmin nähnyt tilanteen. Tosin matkan päästä. Mekin nähtiin viitisen vuotta sitten repolainen laiskasti juoksemassa pihojen poikki yli melko vilkkaan tien. Suunnisti Mustavuorelle rauhallisemmille maille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiemmin täällä päin asuessamme kettu lähti seuraamaan meitä lenkillä. Ihan tuolla taajama-alueella. Oltiin ihmeissämme, kun punaturkki tuli perässä hyvän matkaa. Ties mitä keljuuksia silläkin oli mielessä.

      Poista
  3. Ee missää tappaaksessa sinne susj´mehtään! Kyllä tuo mehtä näätästää justiisa sopivalle. Ja tuommoset hyvät poluttii vielä kulukee. Voen oekeen haestoo semmosen metänhajun ku kahtoo kuvija...nykysihän tuota kuvista vuan jootuhhii mehtee kahtommaan ku ee oo mänijäks ollunna. Eekä kannatakkaa ku meellä on vuan niitä susj´mehtijä.
    Elä huoli kamu, tiälä on yks semmonen tekniikan ihmelaps (äet tietennii) että hiihtää siinä perässä tok iliman suksija... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuo metsä meillekään jokapäiväistä luksusta ole. Kun syksy pimenee ja kelit huononee, tuskin sinne tulee lähdettyä edes viikonloppuna. Taisin loikkia metsässä vähän liikaa, kun ruoto on ollut hiukan jumissa sen jälkeen. Ylihuomenna fyssari saa muokata lihakset vetreiksi, ettei ihminen jatka hermoilua.
      Heh, ilman suksia olisi täälläkin parempi mennä, jos ei niitä kerran osaa käyttää (mamma) ;D

      Poista
  4. Metsälenkit ja metsät ovat parhautta. Siellä riittää paljon haisteltavaa. Marjojakin näin syksyllä sekä loppukesästä. Niitä voi pistellä poskeensa. Ja ihmismieli lepää ja rauhoittuu, ainakin useimmilla meistä. Kivoja retkiä teille jatkossakin!

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnossa mieli kyllä lepää. Jos ei sitten koe tarvetta niiden mahdollisten isompien metsän asukkaiden silmälläpitoon.

      Poista
  5. Metsäretket ovat ihan parhaita! Etenkin jos pääsee edes vähän jänisten tai kauriiden jäljille.

    VastaaPoista
  6. Kyä mettä on parasta, niin ihmisille ku eläimillekin, kuamahyvä. Joo.

    VastaaPoista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)