Meitä ei ole täällä näkyny taas, mut olen temppuillu viime aikoina, kun on niin sateista, että ei jaksais koko ajan ulkoilla. Ja sitten ei taas jaksais olla sisällä, jos ei oo mitään tekemistä, kun ei voi niin paljoo ulkoilla. Osaanki jo monta uutta sanaa, tai sen mitä niillä sanoilla mun odotetaan tekevän.
Lepo-sanalla menen kyljelleni, laitan poskenki maahan ja odotan namia.
Paikka-sanaa hoetaan yhtenään... milloin pikkueteisessä, kun mamma laittaa lenkkareita jalkaan, milloin suojatien edessä, joskus jopa ennen autoon hyppäämistä!
Odota on vähän lyhyemmän ajan odottamista varten. Niinku lenkillä, kun olen saanu aikaseks kunnon pötköt, ja mamma kerää ne pussiin, osaan odottaa, kun se pyytää. Olis kai kurjaa, jos kiskoisin hihnasta, kun niitä pötköjä pussitetaan...
Istu-maahan-tassu, ne hoitelen ihan sarjana nykyään, että varmasti saisin namia :) Teen varmuuden vuoksi niitä kaikkia monta kertaa peräkkäin, kun sillai saa mamin nauramaan. Osaan ne kyllä erikseenki.
Etsi on maailman kivoin sana! Odotan hievahtamatta, ja kun saan luvan, nenä viistää pitkin lattioita niin kauan että kaikki namit löytyy!
Pallo on kans kiva sana, sillon mami voi heitellä sitä vähän aikaa.
"Tuo pallo" on jo takuuvarmaa pallon heittelyä ja namia!
Petille... hmm, tästä en taida tykätä, mutta joskus tulee siitäkin namia. Sillon ei tullut, kun natustelin meillä vieraana olleen tytön karvareunaista puseroa. Tuli vaan "petille", eikä sit mitään muuta pitkään aikaan...
Mene tutumaan tarkottaa, että mamma on väsyny ja mun tarttis kans laittaa ruotoni petille. Mjoo, olen aika iltauninen, joten harvoin tarttee käskee.
Omalle paikalle; missä sit ollaankin ja jos mulla on oma pikkumatto mukana, TIEDÄN kyllä mitä toi tarkottaa. Joskus olis vaan kivampi häslätä työtuolin pyörissä, mamin työkavereiden farkkujen lahkeissa tai muuten vaan jaloissa... Mutta usein "omalla paikalla" saa luun, aidon tai puruluun :)
"Mennään" on huippua! Silloin mennään eikä meinata, mihin vaan, ulos, autoon, lenkille, kylään, (ja lenkillä se sit tarkottaa että nuuskuttelut on siltä erää ohi, ja mamma haluaa mennä...).
Ei vedä on kyl tiedossa, mutta miksi? Haluan ymmärtää ennen ku noudatan kaikkia juttuja mitä pyydetään.
Sit on näitä "odota täällä" (autossa tai kotona), tule, tänne, sapuskalle... noi on niitä arkisia juttuja, mut kerätään nyt nekin mun sanakirjan luonnosta varten tähän.
Joskus mamma vois ajatella mitä puhuu! Kerran se nimitti mua HASSUKS, ja ihmetteli kovasti kun mä tarjosinki tassua... että pitiki mennä halpaan ja vielä tollasen sanan kohdalla.
Kieri-sanaa opettelen, käden avustuksella.
"Anna olla" on kummallinen sana. Yleensä täytyy tehdä jotain, mutta siinä pitää vaan istua ja pälyillä mammaa silmiin, että koska se antaa namia, vaikka nenän edessä matolla on toinen nami... outo sana siis!
Tossa alussa olleessa kuvassa on uusin sana, "pidä"... Pidin rengasta nenällä aika kauan, mutta tossa kuvassa pääsi hiukan häiritsemään kamera, herkkupala, käsi, käsky ja kaikkiin niihin piti keskittyä yhtäaikaa ;/ Mutta kuulemma joskus vielä pidän herkkupalaa nenällä hievahtamatta... saas nähdä, mihin asti mua tässä koetellaan, jos sadesäät jatkuu yli joulun! Pääsen kuulemma sitä ennen kerran jäljestämään, se on hurjan kivaa, koska olen jo hihnan päässä jäljestäny puistopupuja, ja näin niistä seuraavana yönä untakin niin etten jaksanu aamulla nousta ylös! Unissani olin kai haukkunu jäljen perässä, eikä ihme!
Me editoidaan tätä illalla, jos tulee vielä jotain muuta mieleen. Ja kiitos edellisen kuvani kommenteista. En tosiaan ollu surullinen, vaan uninen :) Meillä saa kyllä nukkua pitkään, mutta tossa kuvassa olin valvonu liki kahteentoista, ja mamma kolisteli yhä keittiössä...
PS: Mitä sanaa mun kannattais seuraavaks opettaa mammalle???
Lumenreijittäjäkoira.
Kerrospukeutuja. Tässä oli pakkasta 10 astetta, joten fleece alle ja topaliivi päälle, ihan tarpeen oli, viis kalsarinlahkeita muistuttavasta alusasusta :)
Kamera on syönyt kuonosta ja hännästä palan...
