Tassuista

Joskus tuntuu siltä, että koirat sopeutuvat enemmän ihmisten oikkuihin kuin päinvastoin. Siinä on sulattamista, että koirakaveri napataan emännän syliin selälleen, esille otetaan suriseva hiomakone jonka kolosiin kynneyt työnnetäänvuoron perää. Haju on karmaiseva, kun hiomakivi käryttää kynttä.

Pienemmän koirayksilön kauhua nostattaa käryn ja katkun lisäksi vanhemman koiran takajalkojen teatraalinen tärinä sekä emäntään kohdistettu manipulointituijotus. Intensiteetillä saisi kivenkin heltymään, jos energia olisi käytettävissä toisin. Emäntä ei sula, ennen se kivi.

Kaikkien kynsien hiomisen jälkeen sylitellään, pusutellaan ja täristään vielä hetki. Emäntä kehuu reippaasti ja käskee olemaan rauhassa, kunnes poistumislupa annetaan. Emännän omaksi huonoksi tuuriksi koira on juuri selällään, kun sitä käsketään hyppäämään alas sylistä. Mäyräkoiran pitkä ja jäntevä keho ponnistaa selkävoimilla itsensä oikeaan asentoon, ja sen takaraivon kova luu pamahtaa liikkeen jatkona emännän alahuuleen...

Pienempi koirapainos ei osaa olla varuillaan, kun kuonokoppa sujahtaa sen päähän ja kynsisakset ilmestyvät kuvaan. Sitä ei oteta syliin, ei käännetä selälleen eikä käsketä kylkimakuulle. Emäntä konttaa lattialla ja yrittää löytää pienet, mustat kynnet tuuheiden tassukarvojen joukosta.

Kokonsa verran kiukkua ja vastahakoisuutta sisältävä terrieri-mäyrä-mix ottaa mukaan äänitehosteet. Isompi koira tulee jo huolestuneena viereen, työntää nenänsä pieneen kiinni, tuijottaa emäntää ja yrittää viestittää kaikin tavoin, että lopettakaa kumpikin! Siitä lisää voimaantuneena pieni korottaa ääntä kuonokopassaan, ihmisen hermot alkavat olla jo äärimmillään.

Kun isompi on hätistetty pois, pienemmän kuono käännetty eri suuntaan näköyhteyden estämiseksi, ja ihminen on koonnut itsensä, kynsien leikkaaminen alkaa sujua. Takatassut ovat helpommat, koira ilmeisesti luulee, ettei hallitse selkänsä takana tapahtuvia asioita. Onhan se muutenkin harjaantuneempi käyttämään etukäpäliä, kaivamiseen, pallotteluun, ihmisten komenteluun...

Varhainen epäluulon siemen on kylvetty. Vaikka kynnet leikannut käsi piilottaa sakset ja kuonokopan, heittää palloa, kutsuu leikkiin ja hakee herkkua kaapista, osallistuminen on laimeaa ja palloon haku jää puolitiehen.

Ihmisille ei yleensä riitä mikään. Juuri kun koirat aikovat rentoutua ja armeliaasti unohtaa tapahtuneen, ihmisellä on herkkukaapilta tullessa mukana jotain ylimääräistä. Tassuvoide ei sovi ruokkivaan käteen, jota ei saa purra, tuumii pienempi ja piiloutuu uudelleen nojatuolin alla. Sieltä se pälyilee latteaksi maastoutuneena, pikisilmät seuraavat tarkasti ihmisen touhuja, mustien ripsien yläpuolella kulmakarvatupsut elävät ylös ja alas, poukkoilevat sydämenlyöntien ja hämmentyneiden ajatusten epätahtiin.

Ihmisen on vaikea tulkita, kasvattaako isomman koiran käytös pienen pippurin tyrmistystä vai tottelevaisuutta. Vanhempi koira on näet kasvanut ilman vertaistukea, ihmisen armoilla, omaa lapsellisuuttaan uskoen, että kaikki mitä käsketään, kuuluu toteuttaa. Niinpä se menee yhdestä sanasta lattialla istuvan ihmisen viereen kylkimakuulle, antaa rasvata tassun toisensa jälkeen, vaikka harmistus ja egon latistus paistaa sen vastahakoisesta ilmeestä. Pienempi tulee ja nuolaisee sen tassua.

Kun rasvattu koira jätetään ilman vapautusta, se makaa kyljellään myös sen ajan, kun pienemmän tassut rasvataan taas ihmiselle hyvin hankalassa asennossa. Yhteinen "vapaa" saa liikettä kahdeksaan tassuun, 42 lyhennettyyn kynteen ja kahteen päänuppiin, joissa raksuttaa, onko tulossa ehkä vielä jotain kamalampaa.

Herkut tullaan hakemaan lähietäisyydeltä, mutta sen jälkeen kumpikin katsoo viisaimmaksi vetäytyä joksikin aikaa eri huoneeseen. Sieltä ne tulevat vuoron perää tarkistamaan tilanteen. Ja kun ne huomaavat emännän tekevän samaa kuin joka ikinen ilta, istuvan kirjoittamassa, pienemmpi painautuu kirjoittajan jalkoihin lattialle ja nukahtaa. Isompi menee eteiseen kuljetushäkkiinsä, urahtaa ja nukahtaa.

Kiitos :)

Pitää ihan erikseen kiittää. Sain annamarin blogista hyvät neuvot asentaa Google Chrome, kun kommentointi blogissani lakkas sujumasta. Nyt pystyn vastaamaan kommentteihinne, huojentavaa ettei kukaan luule etten laiskuuttani viitsi vastata mihinkään ;/

Toiset kiitokset, en enää muista kenelle kuuluvat... tassurasvavinkistä! Basse kiittää kovasti, kun anturoiden väliin ei enää kerry jääkokkareita lenkillä. Mehän oltiin Artun kanssa Relaxant Animalin testiryhmässä, joten aineita löytyy, kun vaan muistaa käyttää :) Rasvaus on karmeeta, mutta Arttu yrittää näyttää mallia, miten seisotaan rasvauksen aikana, koska meillä ei armoa tunneta ;D))

Kiitos muille sitten ihan muuten vaan, blogissa vierailusta, juttujemme lukemisesta, kommentoinnista, blogikaveruudesta, teidän kivoista postauksistanne... Nyt herkeän jo tunteelliseksi, mutta totta joka sana :)

Artun ja Bassen matkakertomukset loppuivat, kotiinpaluusta ja parista eka päivästä olis vielä kerrottavaa, lähinnä kahden uroksen hierarkian suhteen. Nyt on mentävä iltalenkille, sitten jatketaan töitä...

Basse reissussa, osa viis

Reissussa oli kaks ihan huippujuttua noitten edellisten lisäks. Ekaks mä näin Artun. No, se kävi melkein heti alkuriehumisten jälkeen mun kainaloihin ja niskaan kiinni, mut onneks sen isottelu loppu aika pian.

Sit mamma tuli taas hakemaan mua ja mentiin yhdessä jonkun hevostätin luo. Mä pääsin niille kylään ja me oltiin siellä yötäki. Ensin ne ihmiset leikki mun kanssa aika monta tuntia, mä vaan määräsin niitä heittelemään leluja ja läähätin innosta. Sit piti mennä nukkuun ja se täti tuli hieromaan mun niskaa ja mulle tuliki kauhee kakkahätä. Mamma lähti mun kanssa keskellä yötä ihan jännille kävelypoluille eikä ollut ees vihanen :) Kakan jälkeen palattiin sisälle ja mä menin heti nukkuun, olin leikittäny niin kamalasti ihmisiä, että väsytti. Nukuin täysillä aamuun asti ja sit se kyläpaikan täti meinas myöhästyy töistä, kun ei se olis malttanu lähtee mun luota :) Setä lähti jo aamulla puol viis, mut en jaksanu siihen aikaan edes murista, kun tiesin kuka eteisessä kolistaa. Se setä konttas illalla mun kans lattialla, joten se oli ihan vaaraton.

Nämä oli ihan huippuja. Mamma voi kertoo, jos sillä on jotain muuta viälä.

Artun loma 3.

Tapasin reissussa joka lenkillä uusia koiria. Yhdelle rotikalle näytin joka kerta närhen munat. Lomaihmisten kanssa oli muutenkin kiva lenkkeillä, fleksistä käytettiin hyödyksi koko mitta eikä vaan metrin pätkä alusta. Emäntä maksaa turhasta, kun ostaa meille talutushihnoja, jotka pidetään lyhyenä ja teputetaan sivulla kuin puudelit...

Samalla sohvalla taas reissussa, mutta huomatkaa mun rentoutunut, isäntämäinen olemukseni. Olen kotiutunut :)

Basse reissussa, osa neljä

Mulle ostettiin reissussa uusi kaveri! Se on samanlainen kun mein lokikamulla Ollilla. Tässä on sen kaverin kuva, lainattu Ikean sivuilta. Mä oon tehny kaverin kans paljon kaikkee, mm. ravistanu, raahannu, hyppiny, nylpyttäny (ihan hetken vaan...), nukkunu, vieny ihmisille heiteltäväks ja sit antanu sen vaan huilata mun vankkuripetin vieressä. Vankkuriin sisälle sillä ei oo mitään asiaa, vedin sen joka kerta ulos, kun mamma laitto sen vankkuriin. Ja kun ei mamma uskonu, että se on mun peti, näytin tolle kaverille, kuka tääl oikein määrää...

Artun loma 2.

Söin matkalla emännän mukaan laittamia NEU-ruokia, mutta pistelin kyllä sujuvasti kinkkua, makkaraa ja muutakin herkkua :) Enkä selitellyt kummemmin, kun emäntä ihmetteli, miksi pakasteruokia tuli niin paljon takas kotiin...

Tässä kuvassa mä pyydän mun lomaväeltäni vähän lisää herkkuja. Mun katse tehos joka kerta, toisin kuin kotona...

Basse reissussa, osa kolme

Reissussa mulla oli moottori mukana. Se surisi mun kurkussa melkein koko ajan ainaki aluks. Joskus aamulla mamma hermostui ja otti mut viereensä nukkuun, kun käynnistin moottorin heti aikaisin, kun käytävästä alko kuulua ääniä. Mä tein vaan työni kunnolla, vahdin ja varotin. Mutta mamma luulee olevansa vahvempi... onkse niin, en tiä.

Pari kertaa kyäkkäsin, ja mamman mielestä se johtu mun jatkuvasta pörinästä. Se otti kyl kurkkuun aika paljon, mut en voinu jättää vahtihommia kesken. Postinjakajalle avasin ääntä ihan kunnolla, kun tuli kolmelta yöllä heittämään jotain lehtikasoja mein postiluukusta! Sit mammaki avas sen ääntä. Me ollaan kyl hyvä pari, matkallaki :)

Päivälläki pörisin vähän, mut sit mamma keksi viedä mut aina käytävään juoksemaan, ja unohdin pöristä. Mamma on joskus ihan viisas <3