Reilu kaksi viikkoa on kulunut, ja aterioista lähes joka toinen on ollut luu-lihasekoitusta. Eilen illalla en malttanut odottaa ja totutella koiran vatsaa kauempaa, vaan annoin pakastimesta hepan luun ilta-ateriaksi. Saa nähdä, mitä lähimmän vuorokauden aikana tapahtuu, kovettaako luu vatsaa liikaa. Aamulla oli kuitenkin pelkkää jauhelihaa, kasvissosetta ja rypsiöljyä, pehmentävä ja hyvä vastapaino luuaterialle.
Kovan luun kanssa askarrellessa kului aikaa toista tuntia. Puruluiden puuttuessa se teki varmasti hyvää hampaille - ja päänupille. Arttu vetäytyikin melko raukeana sohvalle luun syötyään. Puoli kipollista vettä kului järsimisen välillä. Jano voi johtua myös aamun kortisonitabletista, joka oli viimeistä edellinen tästä kuurista. Pepcidin muistin tuikata Artun huuleen ennen luuprojektia. Kerran lattialle syljetty tabletti meni rivakasti alas kurkusta, kun Arttu huomasi, minkä herkun otin pakastimesta. Iso pahvi lattian suojaksi, kynnysmatto tatamiksi ja ruokailu voi alkaa!
Kainaloissa ei näkynyt illalla kortisonia suihkuttaessani yhtään ärsytystä! Tällä viikolla piti suihkeita harventaa joka toiseen päivään, joten tänään uskallan jo jättää väliin sekä korvatipat että kainalosuihkeet.
Sen sijaan anturoihin oli taas ilmestynyt ne punertavat pullistumat, jotka ellin mukaan johtuvat virheastunnasta. Kumma juttu, kun niitä ei muutamaan päivään näkynyt...
Eläinlääkäri oli vastannut sähköpostiini, kun tiedustelin onko tarpeen syöttää hevosta kokonaiset 8 viikkoa. "On mahdollista että oireet palaavat nyt lääkityksen loppuessa. Dieetti on Artun loppuelämän kannalta hyvin tärkeä testi ja siksi on oleellista tehdä se nyt oikein. 5-6 viikkoa on liian lyhyt aika."
Jatketaan siis hevosenlihalla, varsinkin kun se maistuu niin hyvin.
Kohtalaisen hyvä päivä siis, nyt odotellaan miten vatsa reagoi. Ja mikä kohta nakkikoiralla huomenna on ärtynyt - tai parantunut!
Ei voi olla eliminaatiodieetin syistä ollenkaan iloinen, mutta siitä kylläkin, että Artulle maistuu tämänhetkinen eliminaatioliha. Se on jo iso plussa! Sitkeyttä sitten vaan edelleenkin!
VastaaPoistaSe on ihan totta, kortisonikuurin ollessa päällä, ei voi minkään sopivuudesta olla varma.
Ensi viikolla se heppa sitten näyttää todellisen luontonsa ;) Eiköhän me selvitä jos sillä hyvin, että pidetään sopiva etäisyys kuivamuonaan jatkossa.
PoistaPitkää pinnaa tuo testailu kyllä vaatii - ja hyvää vatsaa Artulta. Onneksi on selvää, että vaivannäkö kannattaa ja tulee päivä, jolloin tiedetään minkälainen ruokavalio on Artulle sopivin.
VastaaPoistaTsemppiä jatkoon teille kummallekin ja iloista mieltä!
Mulla on lyhyt pinna, Artulla herkkä vatsa, mutta nyt on motivaatio huipussa. Herkkä vatsa on yksi allergisen riesa, mutta raakaruoka nyt vaan on korjannut monen koiran elämän, ihon ja mahan. Närästykset johtui ilmeisesti kortisonista, ja ovat pysyneet Pepcidillä poissa.
PoistaIloisia ollaan, kiitos tsempistä :)
Jopa kuulostaa hyvälle. Muona maettaa ja oereet vähennöö :)
VastaaPoistaToevottaan kovasti ettee siitä luusta tule mittää haettoo. Ohan se mukava suaha jottae pureksimistahhii. Ku ee paljoo nuista lihoesta oo hampaelle vastusta.
Suattaa kuule hyvinnii olla että nakkikoera on huomissapäevänä entistä ehommassa kunnossa :)
Jos kerron ihan hiljaa, ettei Arttu nolostu... siitä luusta johtui, että oli tullut muutama kuiva papana päivän aikana lattialle. Mutta enpä nostanut meteliä enkä muutakaan, helppo siivota ja ihan ymmärrettävää. Olihan se luu aika iso, kun ei ole tottunut vielä. Kiitollista syötävää siinäkin mielessä, että lenkillä ei tarvi odotella ja kierrellä loputtomiin, vaan asiat hoituu rivakasti =D
PoistaEipä nyt kuitenkaan toista luuta syödä hetkeen, jatketaan lisäämällä luulihaseosta vähitellen, kyllä se siitä.
Toivotaan, että heppa on teidän ongelmiin THE ratkaisu:) Terkut Ossilasta, M-L ja Ossi.
VastaaPoistaHeppa on vasta pitkä tien alku... Selvitetään yksi kerrallaan, mikä sopii ja mikä ei. Mieluiten otettais se kalkkuna ratkaisuksi :)
Poista