torstai 11. kesäkuuta 2020

Metsävisiitti


Työpäivän päätteeksi löydettin itsemme metsiköstä. Sitä en ymmärrä, kuinka monta kuvaa pitää samasta koirasta ottaa kaatuneen puun tai kannon nokassa. Minusta riittäisi yksi, ettei tarvitsisi tässä kiikkua ja kuunnella kuvaajan tuskittelua, miksi näytän niin jähmettyneeltä. Kiellettiin hyppäämästä alas, joten oliko vaihtoehtoja? 


Kurjenpolvia, kuulemma. Mutta ei tarvitse hoputtaa eikä ainakaan kiskoa, minun polveni eivät ole enää ihan niin uudet ja notkeat. Paljon jäi viestejäkin haistelematta, kun taas on kiire. 


Tähystäminen on tärkeää puuhaa, kun tässä puun päällä pääsee tasapainoon. Mikä tuokin kasvi mahtaa olla, sitä on pidettävä vähän silmällä. Rastaat pitivät mahdotonta meteliä, ja viereisessä puistossa oli useampikin jumpparyhmä koolla. Aika monipuolinen lenkki, vaikka hihnan päästä yritettiin taas määräillä suuntaa ja vauhtia. Pääsimme lopulta sopuun, ja sain päättää muutamassa risteyksessä, mihin mennään. Huomenna rannalle, jos saan toivoa.

10 kommenttia:

  1. Semmosta seon tiälläe tuon kuvvuuhomman kansa. Yhestä kohasta otetaan sen viisj kuvvoo aenahhii. Vaekka yhellähhii pärjees. Hyvin on kyllä emäntäs ottamat kuvat onnistunna :)
    Äet ihastelj tuas että mitenkä lempeennäkönen katanto sulla on ja ihanku hymmyilisit tuossa kuvassa. Seon niin sinun vani :) Toevottavasti toevees totteotuu ja piäset sinne rannalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässäkin huushollissa jonkun oltava lempeä ;)
      En päässyt rannalle, mutta parempaa! Pääsin suosikkohoitolaan ihmisen pitkän työpäivän ajaksi. Se on kotihoitola, ja siellä on aina koirakavereita. Niiden kanssa tulen toimeen, kun ei ole mamma mukana vahdittavana.

      Poista
  2. Kiva, että olet päässyt käymään metsässä! Tuollaisella rungolla on hyvä tähystää, kun siinä pääsee maastomakkara kerrankin vähän ylemmäs. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähystäminen on mukavaa, mutta kyllä silloin pitäisi olla hiukan isompi alusta. Puunrunko on oudon mallinen, tassut tykkää olla tasamaalla :)

      Poista
  3. Hienosti poseeraat vaikeallakin alustalla, Arttu! Mutta jopas sulla on tuuria, kun on löytynyt mukava kotihoitola, missä saat tavata kuita koiria. Sellaiseen minäkin menisin oikein mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä hoidetaan hyvin, saa loikoilla sohvalla ja sylissä, miten haluaa. Tule mukaan, kamu ;)

      Poista
  4. Joo, se on plokikoiran elämä just tommosta, et aina pitää kökkiä kuvauksellisissa paikois, Arttu. Toi kasvi, mitä ihailet on alppiruusu, niit on meijän Enskun mettään istutettu paljo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tämä on vaativa ammatti =D
      Alppiruusut on komeita.

      Poista
  5. Metsäretket ovat parhautta. Hienosti jaksat poseerata kuvissa. Meidän tyttöjä on todella vaikea saada kuvaan, etenkään ikiliikkuja-Myttöä.

    Hipun ja Mytön emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seison paikallani, mutta pää kuulemma pyörii vääriin suuntiin =D
      Kyllä ne ikiliikkujatkin joskus rauhoittuu, ainakin vähän.

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)