Lueskelin Bloggerin tilastojen johdattamana muutamia ikivanhoja blogipostauksiani ja niihin saatuja kommentteja. Niistä tulee edelleen hyvä mieli. On ollut tosi arvokasta, kun on voinut jakaa koiranomistajan elämää muiden kanssa.
Kommentoijien joukossa oli monia, joiden oma blogi on hiljentynyt, muuttunut toisenlaiseksi tai joita elämä on heitellyt ja koetellut tai rakkaimman nelijalkaisen ystävän matka tullut päätökseen. Heitä on ikävä.
Mieli on joskus vanhoja muistellessa hassun haikea. Miksi aika ei voinut pysähtyä kaikkeen kauniiseen ja sydäntä lämmittäviin, arkisiin kertomuksiin. Miksi ei ole tullut aikanaan huomioitua enemmän muita, jotka ovat tehneet tästä matkasta rikkaamman. Miksi blogiyhteisömme ei ole ennallaan.
Huomaan, että yksinäinen ja surullinen joulu, koirapojan rankka toipumisaika ja taustalla kytevä pelko siitä, että kaikki voi uusia koska tahansa saavat varpailleen. Menetys on henkisesti jo koettu loputtomien viikkojen pitkinä minuutteina potilaan hengityksenkin äänensävyjä seuratessa. Kaikesta hyvästä haluaisi nyt nauttia mahdollisimman pitkään.
Tätä matkaa tehdään yhdessä, juuri tässä ja nyt. Kiitos siitä ja hyvää ystävänpäivän iltaa, blogikamu, satunnainen lukija tai kaukainen ystävä.
Ystävyydellä!
VastaaPoista<3
PoistaHyvää ystävänpäivän iltaa <3
VastaaPoistaBlogi on hiljentynyt, kun ei ole enää oikein mitään sanottavaa, puuttuu se nelijalkainen!
Aurinkoisia talvi/kevätpäiviä sinulle ja Artulle <3
Kiva kun pistäydyit, mukavaa illan jatkoa sinullekin <3
PoistaBlogisi jatkaa kuitenkin kauniiden korttien myötä.
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaYstävyys on vaalimisen arvoinen asia. Aina ei tarvitse olla koskaan tavattu ja silti on kehittynyt lämmin ystävyyssuhde. Sanoilla on ihmeellinen voima, joskus ne tavoittavat lukijansa sydämen ja toimivat lohtuna, rohkaisuna ja tukena.
Jokainen päivä voi olla ystävänpäivä.
Hyvin kiteytit ajatuksen siitä, että ystävyyttä on monenlaista ja silti se on aitoa ja tuo iloa.
PoistaNyt pistit hilijaseks...niin paljo on tuossa tuttuva. Monta kaveria on poestunna jookosta, kuka minnii taatta.Ja aena on surullista ja melekeen syvän pysähtyy ku kuuloo jonkun saerastumisesta taekka poesmänöstä :( Ja sittä myötäellää niihen kokijoehen kansa, ja uatteloo niitä. Niinku teetä ku Arttu kamu on saerastanna.
VastaaPoistaMutta tehhään matkoo yhessä,ystävyyvvellä, tässä ja nyt <3
Oekeen hyvvee Ystävämpäevän iltoo sinne teelle <3
Sait vedet silmiin, juuri noita asioita olen ajatellut paljon.
PoistaTosi ystävyys kestää tällaisenkin pohdiskelun, vaikka onkin ystävänpäivän ja ilon ilta :)
Hei! Toivottavasti teidän laumalla oli ihana ystävänpäivä <3
VastaaPoistaLöysin bloginne Pienen Suuren Beaglen kautta, ja aloitin sen seuraamisen tänään :) Näyttää jo noin niin kiinnostavalta!
Mä oon siis tällänen Etelä-Suomalainen, joka omistaa 5 kk koiranpennun, Otto-beaglen.
Toivottavasti olen tervetullut :)
Ihanaa ja hyytävän kylmää talvenjatkoa!
Toivottavat Otto-beagle sekä emäntä.
Hei Otto ja emäntä!
PoistaOlipa mukavaa, että löysitten meidän blogiin :) Ja ehdottomasti olette tervetulleita. Otto-beagle onkin vielä tosi nuori. Olisipa ihana nähdä hänestä kuvia, toivotaan että Otto perustaa myös blogin <3
Mukavia talvipäiviä teillekin. Kevät tulee olemaan varmaan ihmeellistä aikaa, kun Otto pääsee nauttimaan auringosta ja luonnosta.
T. Mai ja Arttu
Tämä kirjoitus hiljensi minut... kauniita sanoja ja hienoja ajatuksia. Kiitos tästä ja teidän blogikaveruudestamme! Olette tärkeitä.
VastaaPoistaHipun ja Mytön emäntä
Kiitos samoin, ja teidänkin blogianne ollaan seurattu jo pitkän matkaa. Beaglet on lähellä sydäntä, vaikka itse asiassa sinne mahtuu kyllä kaikenrotuiset koirat <3
Poista