Virittelisin mielelläni keskustelua kodinvaihtajista, koirista jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet muuttamaan uuteen perheeseen. Ajatuksia herätteli Marja-Leenan ja Ossin blogissa ollut postaus. Ja siihen tulleet kommentit siitä, saako koira purra omistajaansa vai ei. Mutta mitä kaikkea muutakin kodinvaihtajien elämään kuuluu? Ongelmia, iloja, stressiä, kotiutumista...
Kommenttini puremiseen voi käydä lukemassa, mutta miten asian laita oikein on? Periaatteessa oma koira ei saa purra. Piste. Mutta kuten kommentoin, olen Bassen kanssa oppinut myös paljon koiran käsittelystä, välttääkseni sen puremista. Ja mielestäni Basse ei pure ilkeyttään ja turhaan. Se on tullut minulle vuoden vanhana, ja oli alusta asti vastahankaan kynsien leikkuuta ja nostamista kohtaan. Sillä oli jo trauma, josta en edes tiennyt Bassen hakiessani, mutta se on syliin nostettaessa lähes hysteerinen. Enkä varmasti ole sitä koskaan itse pudottanut.
Nyt olisin ehkä viisaampi, ja hoitaisin nuo asiat eri tavalla, suostutellen, stressaamatta. Kahden vuoden aikana se on jo oppinut pitämään yhä enemmän puolensa noiden asioiden suhteen. Valitettavasti en osannut alusta asti olla oikealla tavalla jämäkkä. Mutta Basse stressasi kodin vaihtoakin aika paljon, ja laitoin osan uhmailusta sen piikkiin.
Mutta siihen puremiseen. Meidän tilanteessamme en voinut (uskaltanut?) selättää koiraa sen ensimmäisten uhittelujen aikana, koska olisin varmasti saanut tikattavat reijät käteeni. Mutta olisiko se sittenkin ollut viisasta, olisiko samalla selätetty Bassen uhkailut? Vai ovatko ne niin syviä pelkoja, että se ei voi sille mitään?
Tästä alustuksesta tuli nyt kovin Basse-keskeinen, mutta halusin kiinnittää huomiota siihen, että vaikka periaatteessa asiat pitäisi olla kunnossa koiran kanssa, poikkeuksiakin löytyy, ja kodinvaihtajan mukana tulee myös koiran menneisyys. Ehkä? Mitä mieltä olette? Säälimätöntä keskustelua odotellen, mukavaa viikon jatkoa!
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
keskiviikko 18. syyskuuta 2013
First and second aid
Siltä varalta, että joku muukin poloinen potee tällä hetkellä mega-yskää, listaan muutaman hyväksi koetun apukeinon:
-huivi kaulaan, tiukasti paidan alle myös rohisevia keuhkoja lämmittämään
-lämpimät sukat jalkaan
-höyryhengitystä, esim. munkkitippojen kera
-paljon lämmintä juotavaa
-puhekielto
-koirien lenkitys terveemmille
Jos noilla konsteilla ei yskä ala helpottaa, on aika mennä lääkäriin. Sinne siis huomenna ;/
-huivi kaulaan, tiukasti paidan alle myös rohisevia keuhkoja lämmittämään
-lämpimät sukat jalkaan
-höyryhengitystä, esim. munkkitippojen kera
-paljon lämmintä juotavaa
-puhekielto
-koirien lenkitys terveemmille
Jos noilla konsteilla ei yskä ala helpottaa, on aika mennä lääkäriin. Sinne siis huomenna ;/
perjantai 13. syyskuuta 2013
perjantai 6. syyskuuta 2013
Kohtaamisia
Sateinen päivä, teemme asiaankuuluvasti pidemmän lenkin kuin tavallisesti :)
Vastaan tulee mies, mustat lasit silmillä, hihnoissa kaksi (rotuja mainitsematta) keskikokoista koiraa. Basse ärisee, kiellän sitä, vastaantulevat koirat aloittavat haukun. Kierrän hiukan kauempaa ohi. Kun olen kohdalla, mies rohkaisee koiriaan: "Hienosti menee, hienosti menee!!!"
---
Naapurin kultainen noutaja, ikää 15 vuotta, tulee rauhallisesti vastaan. Basse nostaa metelin. Naapuri toteaa hymyillen: "Se on umpikuuro, ihan sama mitä sille sanot."
---
Taiteilen ulos ovesta roskapussin ja kahden koiran kanssa. Pelkään roskapussin "päästävän alleen", jos siinä sattuu olemaan reikä. Kun saan oven auki ja koirat kiskovat roskiskättäni kahteen eri ilmansuuntaan, kuuluu takaa ääni: "Voinko auttaa :)"
---
Pienet kohtaamiset tekevät päivistä täydellisiä. Joissakin on ainesta vaikka dekkarin juoneksi, toisista nousee vaan hymy huulille ja mieli tulee hyväksi. Se on elämää.
Vastaan tulee mies, mustat lasit silmillä, hihnoissa kaksi (rotuja mainitsematta) keskikokoista koiraa. Basse ärisee, kiellän sitä, vastaantulevat koirat aloittavat haukun. Kierrän hiukan kauempaa ohi. Kun olen kohdalla, mies rohkaisee koiriaan: "Hienosti menee, hienosti menee!!!"
---
Naapurin kultainen noutaja, ikää 15 vuotta, tulee rauhallisesti vastaan. Basse nostaa metelin. Naapuri toteaa hymyillen: "Se on umpikuuro, ihan sama mitä sille sanot."
---
Taiteilen ulos ovesta roskapussin ja kahden koiran kanssa. Pelkään roskapussin "päästävän alleen", jos siinä sattuu olemaan reikä. Kun saan oven auki ja koirat kiskovat roskiskättäni kahteen eri ilmansuuntaan, kuuluu takaa ääni: "Voinko auttaa :)"
---
Pienet kohtaamiset tekevät päivistä täydellisiä. Joissakin on ainesta vaikka dekkarin juoneksi, toisista nousee vaan hymy huulille ja mieli tulee hyväksi. Se on elämää.
torstai 5. syyskuuta 2013
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Löytö parvekkeelta
Mikäs tähän on ripustettu?
Kovin pätkä on ollut, jota tällä on mittailtu!
Alas kaiteelta, haluan tehdä lähempää tuttavuutta!
Älä ipana tuu siihen nuuskimaan, tää on mun!
Huoh, haen mamman apuun...
Ja minä vien tämän talteen!
Pieni neuvonpito lähikontaktissa.
Leikki alkakoon!
Grrrhhhh... voittaisin jos haluaisin
---
Uusi vetolelu löytyi kirppikseltä, parilla eurolla.
Arttu tyhjensi oravan päästä vanut,
sen jälkeen voi taas keskittyä
köydenvetoon.
perjantai 23. elokuuta 2013
Lähihoitajia ja hengenpelastajia
Elokuu on ollut kiireistä. Olen ajanut Etelä-Suomessa pitkiä matkoja paikasta toiseen, lastanut ja purkanut autoa, kantanut tavaraa ja puhelimen luuri on kasvanut korvaan kiinni. Suuria muutoksia yrityksessä, mutta loppusuora häämöttää ja kaikki jatkuu taas organisoidummin ja tehokkaammin.
---
Arttu ja Basse pääsivät emännän työhulinaa pakoon tuttavan mökille. Päivän kaava on kuulemma vakio: aamulla ryntäys ulos, sitten Arttu päivystää kaikki hiekkarannan ötökät ja pääskyset sekä niiden varjot. Puolen päivän aikaan päivystäjällä on ruokatauko. Ruoka maistuu nyt paremmin kuin edellisillä kerroilla, kun Bassekin on mukana. Sitten öttiäisten päivystys jatkuu, kunnes aurinko lakkaa paistamasta pihalle ja rantaan.
Basse seuraa koko päivän tarkkaavaisena mökillä tapahtuvia pieniä rakennusprojekteja, tuo välillä pallonsa heitettäväksi ja huolehtii rakentajan taukoliikunnasta.
Bassen pallo meni kerran liian kauas veteen. Lyhyet kahluujalat ei riittäneet, ja B juoksi ihmisen luo räyskyttämään, kunnes pallo haettiin vedestä pidemmillä koivilla.
Kun ihminen ei vieläkään viitsinyt heitellä palloa, Basse juoksi viemään pallon rantaveteen - ja meni takaisin ihmisen luo räyskyttämään... Bassen logiikka on kehittynyt ihailtavasti Artun suuntaan!
---
Iltapäivän siestan aikaan mökin isäntä oli ottanut torkut terassin sohvalla. Hän heräsi siihen, että Arttu tökkii kuonolla. Ihminen kuvitteli, että torkut riittää koiran mielestä ja heitti ylös kömpiessään pallon rannalle. Arttu palasi kuitenkin heti takaisin ja jatkoi tökkimistä. Ihminen(kin) hoksasi, että jostain muusta on kyse. Ihmetteli, mikä on ja lähti koiran perään.
Terassin lattian alta kuului porua. Basse oli livahtanut jostain kolosta sisään eikä löytänyt reittiä takaisin (tai ei mahtunut samasta hiirenkolosta...). Ihminen otti muutaman kivenmurikan pois ja Basse pääsi vapaaksi. Arvatkaa, olenko ylpeä MÄYRÄkoirastani. Siis Artusta.
---
Vierailimme hoitolaitoksessa läheisen ihmisen luona äitini kanssa. Otin Artun mukaan tervehtimään asukasta, joka ilostui silminnähden ja muisti koiran nimenkin. Arttu paikoitti itsensä pyörätuolin viereen, lähelle jalkoja, ja istui niin rauhallisena, että luulin koiran vaihtuneen...
Mutta olin taas ylpeä ja onnellinen. Artulla on tilannetajua.
Aurinkoista ja mukavaa elokuun loppua!
---
Arttu ja Basse pääsivät emännän työhulinaa pakoon tuttavan mökille. Päivän kaava on kuulemma vakio: aamulla ryntäys ulos, sitten Arttu päivystää kaikki hiekkarannan ötökät ja pääskyset sekä niiden varjot. Puolen päivän aikaan päivystäjällä on ruokatauko. Ruoka maistuu nyt paremmin kuin edellisillä kerroilla, kun Bassekin on mukana. Sitten öttiäisten päivystys jatkuu, kunnes aurinko lakkaa paistamasta pihalle ja rantaan.
Basse seuraa koko päivän tarkkaavaisena mökillä tapahtuvia pieniä rakennusprojekteja, tuo välillä pallonsa heitettäväksi ja huolehtii rakentajan taukoliikunnasta.
Bassen pallo meni kerran liian kauas veteen. Lyhyet kahluujalat ei riittäneet, ja B juoksi ihmisen luo räyskyttämään, kunnes pallo haettiin vedestä pidemmillä koivilla.
Kun ihminen ei vieläkään viitsinyt heitellä palloa, Basse juoksi viemään pallon rantaveteen - ja meni takaisin ihmisen luo räyskyttämään... Bassen logiikka on kehittynyt ihailtavasti Artun suuntaan!
---
Iltapäivän siestan aikaan mökin isäntä oli ottanut torkut terassin sohvalla. Hän heräsi siihen, että Arttu tökkii kuonolla. Ihminen kuvitteli, että torkut riittää koiran mielestä ja heitti ylös kömpiessään pallon rannalle. Arttu palasi kuitenkin heti takaisin ja jatkoi tökkimistä. Ihminen(kin) hoksasi, että jostain muusta on kyse. Ihmetteli, mikä on ja lähti koiran perään.
Terassin lattian alta kuului porua. Basse oli livahtanut jostain kolosta sisään eikä löytänyt reittiä takaisin (tai ei mahtunut samasta hiirenkolosta...). Ihminen otti muutaman kivenmurikan pois ja Basse pääsi vapaaksi. Arvatkaa, olenko ylpeä MÄYRÄkoirastani. Siis Artusta.
---
Vierailimme hoitolaitoksessa läheisen ihmisen luona äitini kanssa. Otin Artun mukaan tervehtimään asukasta, joka ilostui silminnähden ja muisti koiran nimenkin. Arttu paikoitti itsensä pyörätuolin viereen, lähelle jalkoja, ja istui niin rauhallisena, että luulin koiran vaihtuneen...
Mutta olin taas ylpeä ja onnellinen. Artulla on tilannetajua.
Aurinkoista ja mukavaa elokuun loppua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)