Runotorstai

Ol takkune, ol tukkone,

ol untelo, ol rätti.

Mul riittä see,

et olet sisält nätti.

- Heli Laaksonen -

Vastaamme haasteeseen

Nelli ja Fanni haastoivat meidät:

(Pahoittelen, en tainnut keksiä kovin paljon uutta kerrottavaa, kun välillä on tullut vuodatettua aika pitkästi koiriin liittyviä juttuja blogiin. Mutta kertaus on jne...)


11 asiaa meistä:

1. Bassen luottamus minuun on kasvanut hurjasti.

2. Arttu on oppinut tuomaan minulle esineitä! Kerran se toi tuolin alle tipahtaneen kännykän, kun ihan huvikseni kokeilin ja pyysin tuomaan! Viimeksi eilen pudotin pakastimen taakse haarukan. Vedin pakastimen irti seinästä ja pyysin Arttua tuomaan haarukan mulle, ja se toi :)

3. Basse haluaa aina lenkillä jossain vaiheessa koskea kuonolla mua jalkaan :)

4. Arttu tykkää noutajista, varsinkin vaaleiden perään se inisee kaipaavasti.

5. Kun annan molemmille samanlaiset puruluut, Arttu pudottaa omansa maahan ja haluaa Bassen luun.

6. Pallot on pakko kerätä lelukoppaan ja nostaa koppa välillä pois lattialta, että Basse malttaa mennä illalla nukkumaan.

7. Arttu on vihamielinen joillekin miehille. Mutta en todella ymmärrä sen tapaa valita kohteensa!!! Esimerkiksi kävi kiinni maailman lempeimmän miehen käteen (ei tullut reikää, mustelma kylläkin), mutta ei inahdakaan eräälle juopolle, joka on olemukseltaan välillä pelottavakin.

8. Basse tuntee eroahdistusta myös, kun vieraat lähtevät. Mutta sen ajatukset on helppo ohjata muualle, vaikkapa pallolla :)

9. Arttu ei yleensä piittaa lenkillä Bassesta, joka roikkuu joka hetki sen kintereillä. Mutta vapaaksi päästyään ulkona Arttu rähähti Basselle, joka riekkui korvan juuressa.

10. Basse on hiukan pelokas muita koiria kohtaan, mutta haluaisi olla kaikkien kaveri, ristiriitaista.

11. Jos ottaisin kolmannen koiran, en pystyisi valitsemaan kultsin, cockerin, beaglen ja muutaman muun rodun väliltä.


Nellin ja Fannin kysymykset:


1. Onko nykyinen koirasi ensimmäisesi?
Arttu on ensimmäinen. 

2. Onko koirallasi, tai onko ollut jotakin sairauksia?
Arttu on yliherkkä joillekin teollisille ruuille ja/tai lisäaineille. Myös märkä kurakeli ulkona saa kainalot punottamaan ja kutiamaan, vaikka suihkutellaankin lenkin jälkeen. Allergiatesteihin en ole koiraa vienyt, koska iän myötä se on alkanut voida koko ajan paremmin, suurimman ajan vuodesta. 
Basselle tulee jostain välillä rähmivät silmät. Siksi yritämmekin barfata aina, kun mahdollista. Eli aina kun pakastimesta löytyy tuoretta ruokaa :)
Artulla on ollut pari kertaa lievä takajalkojen voimattomuuskohtaus. Kummallakin kerralla kesti vain muutaman tunnin.

3. Mikä on koirasi lempileikki/touhu?
Arttu tykkää eniten ottaa leluksi antamani tossun tai puruluun ja tulla patsastelemaan se suussa mun ympärille. Kun menen kyykkyyn ja yritän muka ottaa koiralta lelua, se pitää pientä feikkimurinaa ja on mielissään. Itsenäisistä touhuista etsimisleikki on parasta, piilotetut namit työllistävät nenää.
Basse: pallot, pallot ja pallot ;) Köydenvetokin kelpaa.

4. Mitä ruokaa koirasi syö?
Lähes kaikkea paitsi kuivamuonaa. Ostan raakaa lihaa, vihannessoseita, poron selkärankoja ja broilerin siipiä, joskus hätävaraksi HauHau:n purkkeja (95% lihaa) tai muita lisäaineettomia. Jos laitan itselleni lohta, perunaa tai parsakaalia, koirat saavat siitäkin ainakin jämät. Vatsavaivaisina päivinä kauravelliä, jonka joukossa mausteeksi hitunen jotain lihaa tms.

5. Kuinka paljon ulkoilette päivittäin?
Kolme kertaa, yhteensä päivästä riippuen 1-3 tuntia. Aivan liian vähän useimpina päivinä viikossa.

6. Missä ja miten koirasi nukkuu yönsä?
Olohuoneesta löytyy koirien peti, yksi kuljetuskoppa (sisällä lampaantalja tai tyyny) sekä taittopatja taiteltuna, jonka päällä on koirille peitto. Jos kutsun Bassen illalla sen pedille, se jää sinne nukkumaan. Muuten se hyppää taittopatjan päälle, kun lähden makkariin. Arttu nukkuu yöt vaihtelevasti pedillä tai kuljetuskopassa.

7. Onko koirallasi muita koirakavereita?
Elli, Nelli ja muutama muu Nainen ;) Vakituisia kavereita ei ole, tavataan ihan liian harvoin.

8. Harrastatteko jotain yhdessä?
Ei mitään "järkevää"... Pallotellaan, etsitään namipiiloja ja opetellaan päivittäin arjen keskellä tottelemaan.

9. Onko koirasi aamuvirkku vai -torkku?
Basse on aina virkku :)
Arttu vetäytyy illalla omia aikojaan nukkumaan, kun väsyttää. Aamulla se nousee viimeisenä, mutta on aika pian täynnä virtaa. Ja jos nukun viikonloppuna yli 9, Arthur ilmoittaa portin takaa koomisella äänellä, että täällä kaivataan ;)

10. Onko sinulla ollut koirasi hankinnan jälkeen pentukuumetta? Miten olet sen taltuttanut?
Artun jälkeen tuli pentukuume uudelleen. Taltutin sen ottamalla Bassen vähän yli vuoden ikäisenä. Puhuin itselleni järkeä, että en ehdi nyt panostaa pentuun ja sen siisteyskasvatukseen. Bassesta sainkin ikuisen "pennun", aikuisen koiran käytöstavoilla :)

11. Kamalin asia, mitä koirasi on tehnyt?
Arttu söi kylässä yksin jäätyään talon isännän kengän rikki, katkaisi oman kaulapantansa ja teki talon väen helmalakanaan reijän... Kotona ei koskaan mitään vastaavaa, eikä muuallakaan sen jälkeen. Pelottavin tilanne oli, kun Arttu löysi rupikonnan ja soittelin ympäri päivystäviä ell:jä. Joku varoitti sydänpysähdyksestä, toinen nauroi päin naamaa...

Basse järsi yhden ainoan kerran pienen sivupöydän jalkoja. Niin ja pissaili silloin aluksi jonkin aikaa sisälle, mutta sitä ei lasketa :)

Tämä kiertää jo monen blogissa, enkä tällä kertaa keksi lisäkysymyksiä.

Koirat hoitoon - meille vai teille :)

Tunnen koiranomistajia, jotka eivät jätä koiraansa edes vartiksi yksin kotiin. Tunnen niitä, joilla on laaja suku ja ystäväpiiri ja koirat kiertävät hoidossa milloin kenenkin luona, lähes päivittäin. Tunnen myös niitä, jotka eivät tarvitse koirilleen hoitajia. Perhe huolehtii koirista, ottaa ne mukaan matkoille ja aina on porukassa joku, joka voi tulla kotiin tai käydä lenkittämässä koirat, jos muut viipyvät pidempään poissa.

Minä en kuulu noista ryhmistä mihinkään. Jätän kyllä koirat kotiin työpäivän ajaksi. Mutta turvaverkostoa meillä ei ole. Joka ikiset häät, synttärit ym. juhlat, joihin matkoineen kuluu liki 12 tuntia aikaa, ovat ongelma. Kun itse sairastun, nousee kuume tai päänsärky takoo nuppia palasiksi tai itselleni harvinainen mahatauti iskee, on jo paniikki. Pahimmat ruuhka-ajat töissä juoksen työpaikan ja kodin väliä lenkittämässä koiria. Ja päivä venyy ja venyy...

Kohtuullisen matkan päässä on tosi hyvä koirahoitola. Mutta jos hoitopaikkaa ei ole varattu ajoissa, varsinkin hiihtoloman sesonkiaikana on turha soitella enää samalla viikolla. Kylmä totuus on sekin, että joka tilanteessa ei raaski käyttää maksullista hoitopaikkaa. Joskus apua tarvittaisiinkin vain pitkäksi illaksi, mutta hoitolan ovelle ei kehtaa mennä kolkuttelemaan enää myöhään, että tulin nyt hakemaan Mustin kotiin...

Tämä aihe on pyörinyt päässä kohta 4 vuotta. Yhtä kauan kuin koiran hoitopaikan löytyminen on tuskastuttanut. Nyt te kaikki ihanat ihmiset, jotka olette minua ja koiriani auttaneet, voitte unohtaa tämän kirjoituksen. Koirien yksinhuoltajalla ongelma on olemassa joka kerta, kun koirat pitäisi saada jonnekin, hoitola on täynnä ja matka/juhlat/kiire/kuume painaa päälle.

Minua kiinnostaisikin, kuinka harvinainen tapaus olen :) Oletteko te kaikki muut harkinneet tarkasti ennen koiran hankkimista, löytyykö tuttavapiiristä tarpeeksi hoitopaikkoja? Vai tuliko jollekin muullekin puskista se tilanne, että tosi paikan tullen annetut lupaukset koirien hoidosta haihtuvat minne lie? Miten olette ratkaisseet tämän ongelman, vai tingittekö menoista aina, jos koira joutuu olemaan pitkän päivän yksin kotona? Mitä olette mieltä koirien hoitoverkostosta? Olisiko sellainen mahdollista kehittää samassa tilanteessa olevien koiranomistajien kesken? Koirablogeissa liikkuu varmasti paljon hiljaisia lukijoita, joilla on koiria. Onko teillä jollakin sama tilanne, ja halua vastavuoroperiaatteella hoitaa koiria ja saada itse vastapalveluksen? Jos ei samalta henkilöltä, jonka koiria hoidit, toiselta verkoston jäseneltä?

Dogsittereitä ei ole joka paikkakunnalla. Sitä paitsi, kun kuulin hintoja, tulin siihen tulokseen, että veisin joka tapauksessa ennemmin koirani sinne ihanaan hoitolaamme koko päiväksi samalla hinnalla, jonka dogsitter muualla ottaa tunnin lenkityksestä.

Torstain runovisa

1. Mitä yhteistä näillä kaikilla on:
-Kesäsäde, Syyshehku, Talvitähti, Kevätkello, Neitoperho
Vastaus: Arabian Runo-astiasarjaa

2. Minkä niminen päiväkoti on Helsingissä Päijänteentiellä?
Runo ;)

3. Mikä on Kansallisen kivääriyhdistyksen puheenjohtajan etunimi?
Runo ;)

4. Tiedätkö mikä tämä on?
Vastaus: Kysymyksessä on ns. lehtiruno. Tässä Hesarin sivuilta lainauksia ko. runoudesta:
"Lehtirunous leviää verkossa osana laajaa modernin, kokeellisen lyriikan kenttää: löydetyistä teksteistä tehdään uusia, joita on tarkoitus lukemisen lisäksi katsella... Runon luominen jo kertaalleen tehdyn tekstin päälle on myös helpompaa kuin tyhjästä aloittaminen. Lehtiteksti antaa rajat, joissa liikkua. Otsikon voi kehittää joko etu- tai jälkikäteen... Kun tekee runoja, lukee sanomalehteä eri silmin. Kaikki sivut eivät sovellu runoalustoiksi yhtä hyvin."

Tässä linkki lehtirunoihin, joista voi käydä inspiroitumassa, jos vanhan ajan riimitykset kyllästyttävät: Lehtirunoja

Jos kysymykset olivat liian helppoja, kukaan ei ainakaan tunnistanut lehtirunoutta kirjaimellisesti ;)

(Lähde: HS.fi)

Mukavaa torstaita!

Kuin kaksi marjaa - mutta eri puskista!

Ajattelin viime viikolla, että olisi kiva aloittaa uusi haaste, mutta en rohjennut :) Maurin ja matten blogista löytyikin ihan meille sopiva haaste, johon vastaamme heti.

Vähän on pakko muokata tätä meidän kohdalla, koska yhtäläisyyksien lisäksi löydän valitettavia eroavuuksiakin. Ja nyt vertaillaan vaan Arttua ja emäntää, kun ne on tässä pisimmän yhteisen taipaleen rämpineet. No, ehkä voimme ottaa Bassenkin mukaan, ihan pienesti.

Samankaltaisuuksia:

1. Neuroottisia asiansa ajajia. Kumpikaan ei siis anna periksi. Arttu jaksaa tuijottaa piinaavasti tuntikausia, emäntä jankata samaa vuosikausia!
(Vrt. Basse: vain palloilla leikkiminen johtaa samaan. Muulloin pikkujätkä osaa ottaa rennosti, eikä ole mitään vailla.)

2. On-off -persoonallisuuksia. Asioita tehdään hirveällä vimmalla, koko ajan ja herkeämättä. Tai sitten heitetään ruoto suoraksi ja katkaistaan virta. Naks.
(Vrt. Basse: virtaa riittää aina... siis ihan aina! Ruoto on suora, ja sekunnissa taas elävä!)

3. Mukavuudenhaluisia. Mikään ei ole ihanampi kuin oma fleece-peitto korvilla, lämmin peti ja omat kamut käden/tassun ulottuvilla.
(Vrt. Basse: mukavuutta on myös pyöriä selällään, kähistä itsekseen, hypähdellä pallon perässä jne. Artun ja emännän mukavuus on lähinnä laiskuutta...)

4. Itsemääräämisoikeudesta kiinni pitävät. Kielletyt asiat houkuttelevat kokeilemaan vielä kerran... Tarjolle laitetut tai muuten saatavilla olevat taas menettävät kiinnostavuutensa noin kolmessa sekunnissa.
(Vrt. Basse: totteleminen on mukavaa, koska miellyttäminen on elämän tarkoitus!)

5. Analysoivat harmaat solut. Aivosolujemme määrästä kiistelemättä pidämme päänuppia vaivaavista asioista. Ja jos sellaisia ei ole tarjolla, kehitämme itse suorista asioista monimutkaisia.
(Vrt. Basse: hauki on kala. Ei siinä kummempaa tarvita.)

Eroavuuksia:

1. Asioiden ajoitus: liittynee samanlaisuuksien kohtaan 4, mutta jos koira haluaa ulos aamulla, emäntä haluaisi koiransa haluavan ulos vasta iltapäivällä. Yhteistä meille taas on se, että yritämme manipuloida toisiamme mielemme mukaisiksi.

2. Asioiden kesto: Arttu haluaa pusutella, hyppiä, olla jahdattavana, tuoda luun, pallon, rätin, vetää hetken köyttä, ja olla sitten rauhassa lattialla emännän jalkaa vasten ja syödä luun loppuun.
Emännän mielestä pitäis tehdä yhtä asiaa kauemmin, varsinkin sylitellä rauhassa ehkä yhden aikakauslehden lukemisen verran.

3. Keskittyminen: Arttu haluaa keskeyttää kaiken. Emäntä toivoisi voivansa keskittyä yhteen asiaan kerrallan. Ja yhteen koiraan.

4. Tavoitteellisuus: Artulla on tavoitteita vain haluamissaan asioissa. Emäntä tavoittelee aina täydellisyyttä, pallon tuomisessa, sivulle istumisessa, väistämisessä, rauhoittumisessa, nukkumisessa... Monet niistä kuuluvat Artun mielestä lyhytkestoisiin asioihin, joita viitsii tehdä kerran tai kaksi.

5. Ego. Turha edes mainita, kummalla se on todella iso :) Emäntä kuuluu niihin helposti kutistuviin ihmisiin. Mutta se ei kuulemma näy päälle. Valitettavasti koirat näkevät sisälle.

Arttu nukkuu tossu tassussa...

Meidän mamma on ihan tyhmä! Tyhmä, tyhmä tyhmä!

Ensin se leikkeli mun kynnet tosta vaan, jouduin olemaan seisaallaan enkä päässyt selälleni vapisuttamaan takajalkoja ja tuijottamaan kiinteästi mammaa silmiin. Sitten se tyhmä leikkas mun peukkukynnestä liikaa! Eikä huomannu mitään, jatko vaan melkein vihellellen kynsien leikkaamista toisesta tassusta. Kunnes mä vinkaisin. Ihan vähän, sillai hiiresti, tai pikkulinnusti. Sitten vasta tyhmä mamma huomas kysyä, että mikä hätänä. Mikäköhän, kun peukkukynnestä vuotaa verta solkenaan, enkä mä yhtään huomannu sitä heti, kun mamma (tyhmä) osti sellaiset tosi terävät sakset, joista myyjä sanoi, että ne ei aiheuta paineen tunnetta sillai, kun pienet ja tylsät sakset.

Tuska ja ahdistus vaan jatkui, kun mun käskettiin olla paikallaan ja jouduin laittamaan tassuni perunajauhon sekaan... Sitä piinaa kesti jonkin aikaa, kunnes mamma totesi, että henki säästyi ja verta ei enää valunu. Mutta olisihan se pitänyt arvata, että tyhmän sanaan ei ole luottamista...

Meillä oli iltalenkin aika ja käytiin nostelemassa koipiamme Bassen kanssa (otettiin tyhmä mamma mukaan, ettei se nosta turhaa meteliä). Kun me palattiin sisälle, olin unohtanut puolet siitä kynsijutusta, juoksin villisti ympäri huoneita (ja mattoja, ja lattioita, ja varsinkin mattoja...), kunnes mamma kiljaisi "Arttu, paikka!!!" Minähän jähmetyin, kun mamma ei kilju koskaan kovin hiljaa.

Taas mun tassuun tungettiin jauhoja! Niitä oli jo mun kuonossakin ja lattialla ja joka puolella. Enemmän kyllä oli mun tassunjälkiä. Tai oikeestaan varpaanjälkiä, punaisia täpliä joka puolella, lattialla ja matoilla. Mamma ei tykänny.

Mun mielestä suurin vääryys on kumminkin se, että nukun nyt fleeceni alla, etutassussa muovipussi, jonka sisällä on perunajauhoa - ja päällä Bassen fleecetossu! Onneksi mamma on kuitenkin niin tyhmä, että ei osaa siirtää kännykästä kuvia koneelle. Mun ahdinkoni kuvattiin kännykällä, kun kamera on mamman töissä.

On aika rankkaa olla nukkuvinaan. Mamma lupas jäädä tohon hajoamispisteessä olevalle sohvalle yöksi, vahtimaan mun tassua! Mitä turhaa, aion kyllä tarkistaa tilanteen heti, kun tuo nainen nukahtaa eikä kuule muovipussin rapinaa...

Ystävänpäivä-torstain runo

Maaria Leinoselta jo kolmas runo. Tämä on ystävänpäivänä sopiva kaikille ystäville, joita ei voi tavata, mutta kylläkin ajatella - lämmöllä ja ilolla :)


Ajattelen Sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla.
Vaikka kaukana -
mutta ajatus ei matkaa mittaa
ei myrskyä pelkää

Ei esteet erota
ei vuodet vieroita
kun ystävä
ainutkertainen
ajatuksenkantaman päässä

Ajattelen Sinua tänään
juhlassa ja arjessa ajattelen
ilossa ja kivussa
pettymyksessä ja täyttymyksessä.
Ajattelen Sinua tänään.
Lämmöllä ajattelen.
Ja ilolla.

- Maaria Leinonen -


Hyvää Ystävänpäivää blogiystäville ja teille kaukaisille :)

Bassen uusi look

Vihersimpukka-villitys

Maria, Mäyräkoirien ihminen muistutti blogissaan (tai kommenteissa, muistaakseni...) vihersimpukkavalmisteesta. Kun olin juuri puhunut tuttavani, hevosihmisen kanssa samasta asiasta, päätin hankkia pitkäselkäisille tappijaloille nivelien ja nikamien suojaksi ja vahvistukseksi vihersimpukkaa. Ensin kävin Makanan sivuilla, josta hevosenomistajat tilaavat vihersimpukkaa jauheena. Mutta jatkoin etsimistä, ja löysin varta vasten koirille tehdyn valmisteen Yumegan sivuilta.

Laatuvaatimukset ovat nettisivujen mukaan korkeammat kuin ihmisille tarkoitetuissa ravintolisissä. Vihersimpukat ovat kasvaneet Uuden-Seelannin kirkkaissa vesissä, jotka ovat maailman puhtaimmat.  Raaka-aineet kerätään uusiutuvista luonnonvaroista eikä tuotteessa ole käytetty epäeettisiä ainesosia (kuten haineviä). Vihersimpukat kylmäpuristetaan ja niiden Omega-3-pitoisuus on kolminkertainen verrattuna muihin vastaaviin tuotteisiin. Tuotteen pitäisi olla ensimmäinen kolmitehoinen nivelvalmiste koirille. Lisäksi sivuilla luvataan, että tabletti on maukas koiran mielestä :)

Yksi tabletti sisältää:

Glukosamiini HCl                250mg

Vihersimpukka                   150mg

Hyaluronihappo                  1.5mg

Mangaani                            3mg

C-vitamiini                         12.5mg

E-vitamiini                          0.5mg

Mikä koira hyötyy vihersimpukkavalmisteesta?

-aktiivinen koira, joka liikkuu ja harrastaa paljon: nivelten liikkuvuuden ja terveyden ylläpitoon

-työkoira: nivelten toipumiseen ja palautumiseen

-vanhempi koira: nivelten liikkuvuuden ylläpitoon

-tavallinen koira: nivelten liikkuvuus ja notkeus ovat aina hyvä asia samoin kuin niitä suojaavan ruston rakentuminen

Miltä vihersimpukka koirien mielestä maistui?

Tarjosin ensin kummallekin yhden tabletin, joka sylkäistiin epäluuloisena lattialle. Tabletti tuoksui voimakkaasti kalalta, mutta sitähän koirat syövät muutenkin. Viimeksi lohikeiton jämät :)

Taitoin tabletin puoliksi, jolloin tuoksu tuli erittäin voimakkaana esiin, ja työnsin kummankin suuhun puolikkaan. Maiskutus ja toinen puolikas. Jonka jälkeen kerjäämisestä ei ole tullut loppua!! Tämän ravintolisän syöttäminen ei siis ole ongelma. Herkkukaappinsa vaiheilla notkuvat koirat muistuttavat varmasti päivittäin itse tabletista, jos en huomaa sitä tarjota. Uusi, luonnonmukainen herkkupala on siis keksitty, Jos tuon maun saisi siirrettyä palkintonameihin, koirat oppisivat ilmeisesti kiipeämään vaikka kerrostalon katolle. Niin sinnikkäitä kiipeily-yrityksiä on nyt nähty hellan päälle, jossa purkki oli ollut vain hetken. 

PS: Suunnittelen jo jäynää. Huomenna laitankin kerjäläisen suuhun kalkkitabletin ;) Turha luulo, että näitä koiria voi hämätä, mutta hetken hämmennyskin tuottaa jo ilkikuriselle emännälle iloa tämän päivän kerjäämisen jälkeen.

Teekannu odotti taas ostajaa

Niin monta kertaa ehdin käydä ihailemassa tätä kannua kirppiksellä, että se olikin lopulta myynnissä puoleen hintaan :) Kannatti odottaa, tällä kertaa ainakin.

Pohjassa on valmistajan leimat. Englantilaiseen serviisiin olisi ihan täydellistä saada kupitkin. Kannun kyljessä on ratsastajia ja koiria, valmistusmaan tyyliin.

Kermakko ja sokerikko ilman kantta lähtivät myös mukaan. Pari euroa kumpikin.

Olen näistä aika onnellinen, vaikka en käytä kovin paljon vihreää kattauksessa. Mutta lahjaksi saamani vihreän sävyiset servetit voisivat sopia teehetkeen, enää puuttuu ne kupit. Siihen asti kannu on muuten vaan "unohtunut" lipaston päälle koristeeksi.

Samalla ostosreissulla löysin tällaisen "helmihässäkän", josta saa keväänvihreää materiaalia moneen askarteluun. Hintaa hässäkällä oli yksi euro :)

Torstain runoilija

Viikonlopun kynnyksellä on hyvä muistaa, että on lupa levätä. Voidaan leipoa, kutsua vieraita, siivota... Mutta ei tehdä sitä kaikkea väsyneenä ja vähätellen.

Tällä kertaa olen Anja Porion runosta motivoitunut, teema on itseltänikin huomaamatta sama kuin viime torstaina. Lupaan vaihtaa aihepiiriä asap...:


Tervetuloa, hyvät ystävät, 
sanoi suomalainen nainen 
ja samaan hengenvetoon 
jo pyysi anteeksi kotinsa sotkuisuutta. 

Käykää toki pöytään 
sanoi suomalainen nainen 
ja samalla pahoitteli kakkunsa likilaskuisuutta 

Kiitos käynnistä 
huokasi suomalainen nainen 
väsyneenä vierailusta, 
jota oli edeltänyt 
koko päivän kestänyt siivous 
ja taitava kakkujen teko. 

- Anja Porio -

Teekannukoti kirppikseltä

Erilaisia teekannuja on kertynyt toistakymmentä. Vasta muutama viimeisin on hankittu "keräilytarkoituksessa". Kuten tämä minikoti, johon voisi keittää teetä mansikoista ja vadelmanlehdistä...

Teepannusta löytyy pienet portaat etuovelle, soma ikkunaluukku, yläkerran parveke, sekä takapiha, jonka puolella on oma ovi pensasistutusten välistä puutarhaan.

Neiti Mäyris kirpputorilta

Posliinikoirien kokoelma karttui taas yhdellä, kun ystävän vinkistä löysin kirpputorilta tämän. 

Hieman roikkovatsainen, teräväkuonoinen ja leveä byllykin näkyy olevan, mutta ihana löytö. Säkäkorkeus 32mm, pituus kaulan tyvestä hännän juureen 58mm. Valioyksilö siis :)

Tässä Neiti Mäyräkoira poseeraa hiussolkeni päällä.