Tuplajuhlat tulossa

Eliminaatiodieetin ensimmäinen osuus kääntyy loppusuoralle. Reilut 6 viikkoa on jo takana hepan lihalla, tammikuun viimeiseksi viikoksi on tarkoitus varata aika ellille ja käydä saamassa uusia ohjeita.

Seuraavaa lihaa Artun ruokavalioon odotan suurella innolla ell-käynnin jälkeen. Jos saamme kalkkunan kokeiluun, ruoka monipuolistuu huomattavasti. Ja jos raakaruoka-kaupoista löytyy siipiä, kauloja, jauhelihaa, luulihaa... ruokailu saa ihan uuden ulottuvuuden tämän pitkän yksitoikkoisen jakson jälkeen. Tosin hevonen on maistunut hyvin. Mikään nappula ei olisi näin kauaa säilyttänyt nirsoilematta mielenkiintoa, joten hyöty tästä raakaruokaan siirtymisestä on moninkertainen. Hepan luiden kanssa tuli takapakkia, kun herkkä vatsa ei niitä sietänyt. Luuliha-seos on kuitenkin korvannut asiaa, ja kalkkunan siivet tulevat antamaan myös hampaille uutta työtä.

Tässä vaiheessa kainalot ovat lähes täysin puhtaat. Vain joskus lenkillä iholle asti päässyt kosteus aiheuttaa pientä rapsuttelua, mutta ei kainaloiden järsimistä, ja tilanne menee muutenkin suht pian ohi. Korviin en ole viikkoon kurkkinut, mutta rapsuttelua en ole havainnut niissäkään.

Välillä anturoita järsitään hetki, käpäliä nuollaan päällipuolelta hiukan enemmän. Nuolemiseen voi olla muukin syy kuin kutina. Sitä ei nyt haluaisi edes ajatella, että koiralla on kipua tassuissa. Pitää kysyä siitäkin lääkäriltä.

Allergiatestin aion myös pyytää. Lääkärihän sanoi, ettei sitä kannata teettää, jos ei aio siedättää koiraa. Haluan saada selvyyden kaikkiin allergian aiheuttajiin, siedätyksestä päätän sitten sen jälkeen.

Yhtä juhlaahan tämä on, kun kutina on poissa, iho parantunut ja koira selvästi tyytyväisempi oloonsa.

Se toinen juhla sitten. Koiran lyhyessä elämässä jokainen syntymäpäivä on myös merkki vuosien kiitämisestä. Mutta juhlistamme kyllä sitäkin asiaa juuri sopivasti aikatauluun osuvan ruokavalion muuttumisen myötä. Samalla suunnitellaan Artun sisarustapaamista ensi kesän viikonlopuksi. Onhan tässä paljon asiaa juhlaan...