tiistai 26. heinäkuuta 2016

Otsikko

Meinasin eilisen jatkoksi laittaa tälle postaukselle otsikoksi "dagen efter", koska rakastan sanakieppejä ja kaksoismerkityksiä. Mutta ettei otsikko harhauttaisi lukijoita, jotka eivät sitten löydä vastinetta, annoin olla.

Asiaan:


Eilisen ilme oli vielä illallakin melko poissaoleva. Eläinlääkäriltä autolle töpöttelevä, juuri herännyt koira oli surkeudessaan koominen. Pissaamisesta ei meinannut tulla sen takia mitään, kun piti kääntyä katsomaan jokaista ohikulkijaa, lasittunein katsein, lievästi sivusuunnassa huojuen. Epäilen että lisähämmennystä aiheutti entisen kodin maisematkin. Ainakin ympärilleen tuijottelu oli helppo tulkita aivojen sekamelskaksi, jossa jylläsivät kysymykset "mitä ihmettä mulle on taas tehty" ja "missä mä taas asuinkaan..." (Dagen efter EI olisi ollut kaukaa haettu, eihän...)


Vaikka tämä päivä ei järin energinen ole vielä ollutkaan, silmissä on jo tuttu pilke! Kipulääkettä ei saatu mukaan, mutta hieman vaivalloiset ja keskeneräisiksi jääneet haukotukset osoittavat, että jotain muistoja toimenpide jätti leukaperiin. Tämän päivän komiikka on syntynyt äänenmurroksesta, josta tiedotettiin kotiuttamisohjeissakin. En omassa kaaoksessani huomannut kysyä, mistä moinen johtuu, mutta Artun narinat ja märinät ovat tänään olleet kuin kurkkukipuisen rohisevia äännähdyksiä. Ja onhan niitä ääniä sitten pitänyt kokeilla ja kuunnella ihan huvikseenkin, siltä se jutustelu on ainakin tuntunut.

- - - - -

Monenlaista olen hukannut. Avaimia, kännyköitä, lompakoita, autoja... mutta yksi dramaattisimpia hetkiä oli, kun kadotin mehiläisen. Matalalla ja raskaasti lentelevän otuksen, joka katosi olohuoneen ja eteisen saumattomaan sokkeloon sillä sekunnilla, kun siirsin katseeni muualle ja otin pöydältä juomalasin ja postikortin, parhaat välineet pistiäisten pyydystämiseen. Loppupäivä kului (vaihteeksi) jonkinlaisessa paniikissa. Mutta pistiäinen pysyi piilossa. Kunhan pysyykin, kunnes ei enää pistä. Ensi talvena on silti hermostuttavaa löytää se jostakin laatikosta pipojen tai villasukkien joukosta. Eihän elämä ole mitään, jos ei voi aina vähän panikoida tulevaa ;)

12 kommenttia:

  1. Toivottavasti Arttu on tänään jo vauhdissa. Kyllä dagen efter olisi ollut sopiva otsikko.
    Eiköhän se pistiäinen ole talvella sitten jo kuollut kun se jostain löytyy. Karmeampaa olisi ollut hukata kyy jonnekin huoneiston uumeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhtia jarruttaa enää helle =D
      Toki se ötökkä on jo heittänyt henkensä, mutta säikähtää sitä silti. Kyy... olisin jo muuttanut hotelliin ja tilannut villieläinasiantuntijat =D

      Poista
  2. Párek27.7.16

    Dagen efter olisi tosiaankin ollut osuva otsikko :)
    Voi Arttu, kunpa sulle ei tulevaisuudessa ilmaantuisi pienintäkään kiusaa missään muodossa. Kuvasta onneksi näkyy kirkas kaunis katse, joten asiat on varmaan hyvin nyt.
    Palvelijatar on ihan kauhuissaan siitä ampiaisen katoamisesta. Se varmasti purkaisi tiiletkin seinistä etsiessään pörriäistä. Miksei ne mokomat pysyttele kaukana koirista ja ihmisistä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti kirjoitettu, kiitos <3
      No kyllä teki mieli "purkaa" sohva osiin, kun jos se olisi piiloutunut sen saumoihin odottamaan piikki valmiina :O

      Poista
  3. Voe kamu parka! Toevottavasti leokaperät aakijjaa jo sutjakammin ja olo on muutennii parempi. Äet eppäelj että liekkö ollunna kurkussa joku hengitysputki? Jos kerta on iänj kummallisena.
    Toevottavasti se pistijjäenen löötyy ennenku pistää kettää. Semmosen hävijämisestä huusholliin oes tiälä kyllä tullunna sempäevänen panniikki! Takkuulla oes vähintäännii palokuntoo appuun soetettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan entisissä voimissa ja äänissä =D
      Paperissa luki jotain intuboinnista, eiköhän siellä kurkussa ole ollut joku putki, kun pitkän aikaa on pitänyt olla suu selällään operaatiossa.
      Kiva kuulla, että meitä paniikki-mammoja on muitakin ;)

      Poista
  4. Voi surkeus, olen minä ihan tööt :( :(
    pian helpottaa, uskoisin niin.
    Meidän koiralta sinne tassuntaputuksial.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tassutaputuksista, ne auttoivat kummasti <3

      Poista
  5. Operaatiosta on varmaankin jo toivuttu. Pitäähän ne vaivat hoitaa, etteivät pahemmiksi muutu, vaikka hetkellisesti sitten kurja olo tulisikin. Mutta nyt siis entistäkin parempaa loppukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, ja leikkaushuuruista toipunut mäyrä in saanut äänensä ja kohelluksensa takaisin =D
      Mukavaa kesän jatkoa ja lukuhommiin paluuta Sylville!

      Poista
  6. Voi Arttu armas, toivottavasti olet toipunut hyvin <3 Tiitulta jouduttiin ottamaan yksi raateluhammas pois pari viikkoa sitten, kun poski turposi ja suu haisi märännykselle :( Menihän siinä toipumisessa aikaa, mutta nyt ollaan suurinpiirtein kunnossa minkä tuon ikäisen pitääkin!
    Ihan liian kuumaa oli, emäntä oli pari hellepäivää reissussa ja Tiituhan ei suostu lenkille isännän kanssa, lähinnä olo on ollut pihalla makoilua:)
    Hyvää alkavaa elokuuta ja Artulle muiskuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tiitua <3 Toivottavasti ottivat röntgenit, että näkivät, onko muita hammasongelmia, ettei koiruuden tarvi turhaan kärsiä ennen kuin vaiva ilmoittaa itsestään.
      Arttu lähettää Tiitulle mojovat muiskut, kertoo tietävänsä miltä suuoperaatio nyt tuntuu, vaikka pääsikin muuten vähemmällä kuin Tiitu kipujen puolesta. Mukavaa loppukesän alkua :D

      Poista

Kiitos tassunpainalluksestasi :)