Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä. Verhokangas oli mittailtavana lattialla, kesken minun päiväunieni. Ihminen oli innostunut ja toiveikas. Onhan ne verhot aina ennenkin onnistuneet...
Vaan eipä onnistunut tämä verho tällä kerralla. Kangas oli leprua, joustotikkiin ei vissiin ollut intoa perehtyä, ja lopputulos on sen mukainen.
Samassa kuvassa kolme asiaa, jotka tuo lomalla oleva optimisti on onnistunut pilaamaan. Onnistumista kai sekin on. Verho on siis oikean mittainen – sivusaumojen kohdalta – mutta muuten se laahaa muutaman sentin liian pitkänä maata, vaikka ala- ja yläreuna on leikattu ihan viivasuoraan kuvionkin mukaan.
Toinen verho on vielä päärmäämättä, kun ihminen yrittää keksiä, miten se saisi kaksi samanpituista verhoa, mutta mieluiten ei maata laahaavia.
Turkoosi pyörävaunu toimittaa apupöydän virkaa, ja on muuten kai edelleen toimiva, mutta suihkepullolla maalattu pinta on nyt läikikäs. Ennen se oli tasaisen tummanruskea.
Taka-alalla näkyy vielä toistaiseksi tomaatin oksia. Tomaatissa oli muutama kukka, nyt yksi ainut raakile. Minusta olisi parasta armahtaa sitä meidän parvekkeen liki 50 asteen hellepäiviltä ja viedä biojäteastiaan hyötykäyttöön. Lannoituskin on ollut olematonta, joten miksi panostaa kasteluun, jos muu hoito ontuu.
Tämä retiisin versotuskokeilu on toistaiseksi hengissä. Muutama aiempi satsi joutui roskiin, kun osa homehtui ja osa kuivui. Ihmisen on kovin vaikea hahmottaa noiden kastelussa, mikä on liikaa tai liian vähän. Tuo uusi versotusastia auttaa asiassa hiukan, kun pohjalla on pelkkää vettä, ja idut saavat itse kasvattaa juurensa hörppimään juotavaa. Talouspaperi- ja maitopurkkiviritykset ei sopineet hajamieliselle muka-puutarhurille. Onneksi on keksitty apuvälineitä avuttomille ;)
Loma jatkuu kaikesta huolimatta seesteisissä merkeissä. Tämän päivän sade antoi ihmiselle virtaa ja minulle hyvän syyn nukkua ohi lenkitysaikojen. Vahtivuoro vaihtuu taas, kun aurinko näyttäytyy. Ylihuomenna pääsen koko päiväksi sinne kotihoitolaan, kun meidän taloyhtiössä häädetään sokeritoukkia joka asunnosta, ja joudumme evakkoon. Ihminen ressaa, kun myrkkyä jää kuulemma lattioille, eikä sitä saa siivota pois – ennen seuraavaa myrkytystä, joka on kahden viikon päästä... Myrkyttäjä ei ollut kuullut, että yksikään koira olisi sitä koskaan lattioilta nuollut. Minä en ole kuullut sellaisista koirista, jotka ei työnnä nenäänsä kaikkeen uuteen ja kiinnostavaan, enkä itsestänikään mene takuuseen. Pysytellään hengissä silti, lomallakin.
Verho näyttää kivalta joka tapauksessa, vaikka vähän laahaisikin maata!
VastaaPoistaTuo myrkytys ei kuulosta oikein koiratalouteen sopivalta tavalta. Varsinkin mäyräkoiran nenä kulkee niin lattianrajassa, että sehän voi jo melkein vahingossakin osua maahan... No toivotaan teille kuitenkin onnistuneita ja turvallisia myrkytyksiä!
Täällä on pohdinnassa, tehdäänkö suosiolla kaksi laahaava verhoa, mutta ensin pitää kokeilla, mitä höyry ja silitys vaikuttaa kinnaaviin sivupäärmeisiin. Tuskin montaa senttiä kuitenkaan.
PoistaNenä on kyllä aina maassa, ja huoli seuraavista viikoista kasvaa. Ei tämä nyt ihan lomalta ja vapaudelta tunnu. Kiitti, me yritetään selviytyä tästäkin.
Kovin tutulta vaikuttaa tuo verhotouhu. Muistelen samantapaista tapahtuneen meilläkin joku vuosi sitten. Sen jälkeen ollaankin annettu ompeluhommat liikkeen hoidettavaksi. Jokunen kerta ollaan erehdytty valmisverhoihin, mutta niiden pituus ei ikinä riitä meidän ikkunakorkeuteen.
VastaaPoistaHui sentään, aika inhaa tuollainen myrkytysjutska. Miksi ei keksitä ainetta, joka nitistää kutsumattomat toukat yms ilman, että on lemmikkien terveydelle uhkana? Mutta sulle Arttu evakossa olo muodostuu varmaan hauskaksi ajaksi.
Ensimmäisen kerran tuollaista kangasta yritetään verhoiksi. Aina on ollut ryhdikäs tai muuten muotonsa pitävä ja helposti ommeltava materiaali. Valmisverhoista ei tahdo löytyä omaan makuun sopivia.
PoistaEvakossa olen vain yhden päivän, myrkkyä jää kuulemma lattianrajaan näkyville vaikuttamaan, kun se kuivuu. Jos joku toukka sattuu vielä tulemaan näkyville.
Komea apupoika sinulla siellä ainakin tarkkailee ompeluksien onnistumisia. Tyyriinnäköisenä ♥. Nuo pitsikankaat on aina arvoitus ja ompelu inhottavaa kun kuviokohdissa saattaa tikki pomppia omille urilleen.Kahta samanmittaista verhoa onkin sitten oma juttunsa:)tehdä.Sitkeesti vaan tsemppiä kyllä se siitä. Vihannesviljelykin vaatii hermoa ja pitkää pinnaa. Jos tomaatissa on jo raakile niin se on hyvä merkki.Idätyksetkin plussan puolella. Lopputuloksena olet onnistunut ihan hyvin. Archielle haleja ja kiva kun ei ole ihan niiin kuumaa.TV Kaisa ja Sulo
VastaaPoistaKiitos Kaisa <3 Tämän huushollin ompelija ei opi kerrasta. Teki itselleen pitsipuseron juuri sellaisesta kankaasta, joka paksussa kuviokohdassa katkaisi saumurin neulan ja rikkoi jonkin osan. Tuli kallis pusero henkarille roikkumaan ;)
PoistaVerhokangas on onneksi pehmeää, mutta ryhdittömyydessään hankala mitattava.
Archien Apu & Tassu tuli tarkistamaan juuri tämän tekstin, pyysi lähettämään Kaisalle halit ja Sulolle yläkäpälät =D
Oekeen hyvät on verhot vaekka nyt vähäsen muata lakasissii. Ee kaet se oo nii nuukoo :)
VastaaPoistaTuo myrkytysjuttu kuulostaa pelottavalle. Eekö muka koerat haestele joka kohtoo varsinnii ku on joku vieras käännä huushollissa! Toevottavasti haehtuu ne myrkyt evakossa olon aekaan.
Saetta on piisanna kaks päevee tiälläe. Hyvä vuan. Ee mitenkää hirveetä hinkuva oo lenkille lähtee, että satakaat vuan vielä vaekka kolomannennii päevän :)
Sepä se, kun kaikki pitäisi olla täydellistä, mutta taidot ja ennakointi riittää vaan sinne päin :/
PoistaKun ei ne haihdu, vaan jää vaikuttamaan lattianrajaan. Ihan hullua.
Sade ja aurinko on nyt vuorotelleet sopivasti. Eli aina sataa, kun menemme pihalle =D
Yöllä tuli peltiselle ikkunalaudalle varmaan rakeita, oli niin kova rummutus. Pääasia että nyt pääsee ihmisten aikaan ulos ja jaksaa tehdäkin jotain.