Kerron heti kärkeen, että kuva on tärähtänyt, koska minulla on tässä hirveä nälkä! Pistelin puhvelia ja mahapullia menemään mahdottomalla vauhdilla. Kun vihdoinkin saa ruokaa, on paras olla nopea. Tämän kupillisen eteen jouduin nimittäin tekemään aika paljon töitä...
Ihmisille annetaan lomaltapaluurahoja, kun ne suostuvat menemään takaisin töihin kesäloman jälkeen. Mutta mitä tehdään lomalta kotiutuville koirille?!
Kotimatkalla jouduin takapenkille häkkiin. Ilmoitin viimeiset kymmenen kilometriä, mitä olen asiasta mieltä.
Olisin halunnut naapurirappuun moikkaamaan naapurin Kallea. Mutta se ei käynyt.
Emäntä vaihtoi sisällä lenkkivaatteet, mutta suuntana ei ollut lenkkipolku vaan lähin ell-asema, jossa menin ovesta sisään ihan vahingossa. Paikalla oli juoksut aloittanut rodesialaistyttö. Vaikka hajut pyörryttivät päätä, tajusin kavalan tilanteen ja yritin kiivetä emännän syliin. Kynnet leikattiin kuitenkin, vastusteluistani huolimatta. Ja yhdestä tuli verta. Itkin niin kovaa, että paikalla olleet kissanomistajat kääntyivät katsomaan.
Kun palasimme kotiin, pääsin Kallen kanssa riehaamaan... mutta nyt oli jo hirveä nälkä ja olisin halunnut kotiin! Korvat Kallen kuolassa, maha mouruten yritin tavata emännälle, mitä koira loman jälkeen eniten kaipaa: iso ruokakippo ja oma peti!
Ihminen on lomani aikana taantunut. Heti huomenna alan kouluttaa häntä, mutta nyt nukun ja sulatan tämän aterian...
