Mansikkainen päätös teeviikolle

Valkoinen Shou Mei -tee, omena, mansikka, aromi,

auringonkukka ja aloe-aromi.

Hiven hunajaa makeudeksi.

Puolen litran mukillinen 70-asteista vettä.

Tänään oli keksin tilalla pecan-pähkinäpatukka.

Mansikkaisen pehmeä tee.

Tykkään kovasti. Ehkä eniten kaikista.

Huomasin - ihan oikeasti - vasta tämän

"teeseremoniaviikkoni" päätteeksi, 

että julkkikset järjestivät teemaisteluita

ympäri maata, erityisesti ystävänpäivänä.

Tuo liittyi "100 päivää ilman viinaa" -teemaan.

Jos olinkin tietämättäni kartalla,

jatkan edelleen teelinjalla,

hyvin vähäisillä - tai lähes olemattomilla - muilla juomilla.

Hyvää Ystävänpäivää

Riisiä ja teetä

Popcorn-tee, Genimaicha, välipalatee...

Tämä on hauska tee. Suhtauduin epäluuloisesti, mutta paahdettu riisi antaa tosi miellyttävän, vehnämäisen aromin. Kun maltoin kerrankin mitata teeveden lämpötilan (vihreille teelehdille 70-80 astetta, ettei tee muutu karvaaksi), päivän tee onnistui erittäin hyvin. Maistui Subin sämpylän kanssa maukkaalta. 

Mandariini möllöttää kuvassa vertailun vuoksi sen takia, kun kahden teepussin koepakkaus oli niin ihanan pieni!

Tämä tee oli sopivan mietoa, että aromien maku pääsi oikeasti teelehtien kanssa tasoihin. Mikä sen ärsyttävämpää, kuin nuuhkia teepussia ekstaasissa, mutta kun kuuma vesi irrottaa teelehtien koko voiman kuppiin, aromit jäävätkin vain tuoksuiksi. Tässä ei käynyt niin.

Eikä teekuppikaan ole sama kuin eilen... näitä ihania kissakuppeja metsästin joskus neljän kappaleen verran.

PS: pakko lisätä vielä, että tuo tee on saanut alkunsa Japanissa siitä, kun köyhempi kansa jatkoi teetä riisillä. Mutta myös se kannattaa huomata, että tämä tee maistuu ehdottomasti paremmin rehdin voileivän kanssa. Jätä siis keksit seuraavaan kertaan, koska vadelma-valkosuklaaunelmakeksini ei yksinkertaisesti liittoutunut tämän tuhdin teen kanssa.

Kaakao ja keksi, kiitos :)

Mitä jos kaakao maistuisi kanelikeksiltä? Tai herukoilta? Tai kinuskilta, mantelilta, tiramisulta!

Keksit säästyvät kyllä tämän kaakaon kanssa, jonka maku on riittävän kanelinen. Päivän päätteeksi on mukava siemailla kuumaa kaakaota ja edes kuvitella olleensa hiihtämässä keväisessä auringonpaisteessa...

Mutta, kaakaon pinnalle oli pakko vatkata kermavaahtoa! Ei hassumpaa, varsinkin kun tämän purkin sai tilauksen mukana kaupan päälle tammikuussa...

Rooibos crème caramel

Päivän tee on teapigsin rooibos crème caramel. Rooibos on yksi suosikkejani, mutta tästä tuli ehdottomasti ykkönen sarjassaan. Rooiboksen lisäksi tee sisältää karamellinpaloja ja luonnollista aromia. Pieni tilkka maitoa - tai jos on kermaa, vielä parempi - pehmentää teen aromikkaan maun uskomattomaksi. Tätä voisi juoda toisenkin mukillisen.

Kuvan patalappu on muistaakseni jäänyt esittelemättä. Löysin netistä tekijän, jolta löytyy kaikki mahdolliset rodut patalappuina. No, näitähän on sitten tilattu omiksi ja tuttujen tarpeiksi. Ihan poskellaan olevat värit, mutta patalappu on oikeasti kauniin (limen)vihreä. Ja tuo valkoinen kiekko ei ole saippua, vaikka se siltä näyttää! Se on Maraboun Choko Moment, white. 

Teenautintoja

Seljanmarja, omena, luomuhibiskus, aronia, punajuuri, karhunvatukka, punaherukka, vadelma, karhunvatukan lehdet ja mansikka... Mummon mökki -teetä.

Kokonaisia marjoja! Isoja hedelmänpaloja! Oikeasti tiheäsilmäinen, reilunkokoinen siivilä, joka ei uppoa isommankaan kupin pohjalle. Marjainen tuoksu aidoista aineksista, eikä joukossa ole mitään epämääräistä tomua, josta ei voi olla varma, onko siinä heinänkorsia vai luvattuja hedelmiä.

Iso muki täydentää teenautintoa. Niin se vain on, että toisia juomia maistellaan, lipitetään, lusikoidaan, mutta teetä hörpitään. Paljon ja nautiskellen. Tässä teessä maistuu kesä. Mukava aavistus tulevasta, lämmin vatukoiden tuoksu ja aronian mehevyys, vatukanlehtien kesäinen vehreys. Ja kuten parhaissa parfyymeissä, teessäkin on aistittavissa latva-, sydän- ja pohjatuoksu. Viimeinen marjaisen tuoksun häivähdys leijailee ilmassa kevyesti ja jättää jälkeensä kesän odotuksen.

Mutta mitä mieltä olette tästä toisesta ihanuudesta, jota en vielä ole ehtinyt hankkia maisteltavaksi: 

Musta Darjeeling -tee, ruiskaunokki, luonnollinen bergamotti-aromi.

Maistuu myös kylmänä, jääpaloilla ja sitruunanviipaleilla höystettynä.

Riistapiilo

Synttärilahjaksi saatu luu, ruokapiilo, riistajemma... on mainio hirven syömiseen. Miksei hevosenkin, tai muun riistan. Ja jos hevonen ei ole riistaa, on se sitä ainakin mäyräkoiralle.

Mäyräkoira teki kolmen ensimmäisen minuutin aikana avuliaasti muoviseen luuhun hirvenmentävän reiän, josta sain raakalihaherkun paremmin tungettua lelun sisälle. Turhaan taas moitin neuvokasta koiraa lelujen hajottamisesta. Reijällä oli selvä funktio einesten mahdollisimman pikaisessa tarjoilussa ja syömisessä.

Lelu saatiin painiharjoitusreissussa, naapurin Kallelta (jolla sivumennen mainiten on jo tyttöystävä, mikä ei näyttänyt kuitenkaan muuttaneen koirapojan maailmankuvaa, mikäli painiottelun ilon- ja tuskankiljahduksista käsin asiaa voi arvioida).

Painireissu piti tässä  mainita senkin vuoksi, että siltä keikalta palasi kotiin ylpeä mäyräkoira, lelu hampaissaan, ja huvittunut omistaja, ilman lelua, mutta tiukasti mäyräkoiran talutushihnassa liukkailla crocseilla.